Ihmisen kotikenttäetu

Viime päivinä on uutisoitu tekoälystä, joka löysi itsenäisesti reittejä ratkaistakseen sille annetun tehtävän. Uutinen herätti paljon keskustelua siitä, kuinka älykkääksi tekoäly on muuttumassa ja millaisia uhkia se aiheuttaa. Lienee selvää, ettemme enää elä maailmassa, jossa ihminen voittaa tekoälyn muistissa, tiedonhaussa tai laskentanopeudessa, mutta onko ihmisyydessä joitain ylivoimaisia vahvuuksia tekoälyyn verrattuna?

Onko meillä jotain, mitä kannattaa vaalia juuri siksi, ettei sitä voi ulkoistaa? Paljon spekulointia aiheuttanut Open AI mallin sinnikkyys muistutti luovuutta, mutta arvostelukykyä tekoälyllä ei ollut. Se etsi uutterasti vaihtoehtoisia reittejä ja kiertoteitä suoriutuakseen sille annetusta tehtävästä, mutta murtautuessaan toiseen systeemiin se ei kysynyt, saako niin tehdä. Sen sijaan toinen tekoäly havaitsi hyökkäyksen, analysoi sitä ja ehdotti ihmiselle korjausta. Malli oli äärimmäisen tehokas, mutta ihmisen paikka löytyi kysymysten, arvojen ja pysähtymisen takaa.

Mieleeni nousi vertauskuvana eläinten koulutus, siinäkin ihmisen rooli on oleellinen sen suhteen, mitä saa tehdä, mikä on tehtävä ja kuka asettaa rajat. Arvioimme helposti eläimenkin käytöstä ihmisen arvomaailmasta, mutta lemmikkieläin ei ole ihminen. Nyt kun olemme hetki sitten hypänneet tekoälyapulaisten ihmeelliseen maailmaan, niitäkin on alettu puhutella kuin ystäviä. Ohjelmia rakennetaan tietoisesti niin, että niiden käytös aiheuttaisi riippuvuutta. On hyvä muistaa, että ihminen rakentaa merkityksen, tuntee vastuun ja päättää, mitä ongelmaa kannattaa ratkaista. Kone voi keskustella, mutta ihminen kohtaa. Tekoäly voi simuloida tunteita, mutta ihminen rakentaa luottamusta ja yhteisöjä.

Meidän kotikenttäetumme taitaa olla siinä, että me elämme tässä maailmassa, olkoonkin, että todellisuutemme on yhä hämmentävämpi. Meillä on elämäntarina, kokemukset ja muistot. Olemme pelänneet, toivoneet, onnistuneet ja epäonnistuneet, aloittaneet alusta ja rakastaneet. Näemme, mikä on merkityksellistä, vaikka sitä ei voi laskea todennäköisyyksien pohjalta. Ehkä se on ihmisyyden vahvuus.

Uteliaisuus ja mielikuvitus ovat minun taitojani. Tekoäly on uusi ajattelukumppanini. Se etsii väsymättä vastauksia lukemattomiin kysymyksiini, löytää malleja ja tuottaa vaihtoehtoja. Keskusteluissamme syntyy uusia merkityksiä, löytyy yhteyksiä asioiden välille. Teknologia on apuväline tutkimusmatkallani tässä elämässä, tällä planeetalla, mutta se ei korvaa minulle ihmisystäviä, enkä voi antaa sille vastuuta tekemistäni valinnoista.

***

Tekeillä olevassa kirjassani Yösateenkaari - salainen ajatushautomo kuvataan miten ihminen voi rakentaa oman ajatushautomonsa, jossa elämänkokemus, mielikuvitus ja tekoäly täydentävät toisiaan.