Ikääntyminen ja idea työstä

Entä jos työ on tapa ilmaista toivoa, uskoa ja rakkautta? Palkinto on itse tekemisessä – epäitsekkäästi, ei liiallisesti. Mitä tämä tarkoittaa, kun siirrymme eläkkeelle? Pitääkö ikääntyneiltä evätä tämä oikeus?

Siinä keskustelussa, missä meitä ikääntyneitä käsitellään harmillisena, liian suurena kulueränä, työn henkinen ulottuvuus unohtuu kokonaan. Miten ihmeessä olemme oman sukupolveni aikana voineet rakentaa maailman, joka pyörii vain taloudellisen hyödyn logiikalla? Eikö työn pitäisi olla merkityksellistä palvelua ja ihmisyyden täyttymistä toiminnan kautta? Missä on päätetty, että se täytyy lopettaa tietyssä iässä ja sen jälkeen ihmisestä tulee taakka yhteiskunnalle?

Minun sukupolveni synnytti vanhempiaan uhmaten nuorisokulttuurin. Onko meidän nyt käynnistettävä vanhuuden vallankumous jälkeemme tullutta sukupolvea uhmaten? Tarina, jossa eläkeläinen nähdään passiivisena on inhimillisesti virheellinen ja kulttuurillisesti köyhdyttävä. Se perustuu ajatukseen, että vain palkkatyö on oikeaa työtä. Eläkkeelle siirtyessä osaamisemme ei katoa, työ vain muuttaa muotoaan. Me inspiroidumme ja innostumme edelleen ja voimme seurata innostuksemme viitoittamaa polkua hyödyntäen lahjamme ja kykymme. Monelle työelämässä (miten hassu sana) olleelle se, mikä jäi kesken tai sivuun (luovuus, auttaminen, yhteys toisiin), voi nyt tulla esiin vapaammin - ilman byrokratiaa, kilpailua tai tehokkuuspaineita.

Ikääntyneen oikeutta ilmaista itseään työn tai toiminnan kautta on vahvistettava sen sijaan, että sitä kutsutaan “ylimääräiseksi”. Yhteiskunnallisessa tarinassamme tämän panoksen tulisi olla arvokasta ja arvostettua oli se sitten puutarhassa, kirjoituspöydän äärellä, vapaaehtoistyössä tai lastenlasten maailmassa. Työtä voi ja olisi suotavaa tehdä rakkaudesta eikä vain selviytyäkseen.

Eläköityminen ei ole poistumista yhteiskunnasta, vaan siirtymistä uuteen vaiheeseen, jossa tekemisen laatu ja tarkoitus voivat puhdistua. Ehkä se on työtä, jota ei koskaan voinut tehdä palkkatyönä. Myötätunnon, viisauden, kuuntelemisen ja luovuuden työ ei ole vain oikeus - se on myös lahja, jonka ikääntyneet voivat antaa maailmalle. Sellaista, jota tehdään vapaudesta, jossa ei kilpailla ja josta syntyy merkitystä, ei mittareita.