Ensimmäiset tunteeni olivat epäusko, pelko ja pettymys, kun tajusin Euroopan olevan sodassa ja maailmanrauhan jälleen kerran uhattuna. Ärsyttävintä oli oman voimattomuuden kokemus. Kolmantena päivänä oli tullut hetki, jolloin oli pakko luopua surkuttelevan orvon roolista ja kaivaa jostain jo hämäristä historian kätköistä aikanaan vähän repeytynyt vapaustaistelijan viitta esille.
On asioita, joihin ei voi suostua.
Tähän elämänvaiheeseen mennessä olen oppinut, että on aina olemassa vaihtoehtoja. Voi käsitellä omia tunteitaan ja etsiä niitä reittejä, joille omat voimavarat ja taidot riittävät. Tein tilanneanalyysin ja päätin keskittyä kolmeen asiaan, jotka tuntuivat merkityksellisiltä.
Näkymättömille voimalinjoille virittyminen
Omien ja lähipiirin voimavaroista huolehtiminen
Voiman oikealla puoleviin apujoukkoihin liittyminen
Joillekin näkymättömät voimalinjat tarkoittavat rukousta. Jollekulle toiselle kyse on shamaani-, reiki-, meditaatio- tai jostain muista vahvoista mielikuvaharjoituksista ja energialinjoista. Tämä ei ole se aika tai paikka, jolloin kannattaisi keskustella siitä, kenen mielikuvitusolennot tai keinot ovat oikeita. Se, mikä itsestä tuntuu oikealta ja toimii, on totta. Itselläni on voimakkaita kokemuksia useammasta. Pahan paikan tullen voin kytkeytyä useammillekin linjoille. Nyt on jälleen paha paikka.
Kolmen päivän uutisvirtojen seuraamisen ja huonosti nukuttujen öiden jälkeen on helppo huomata omien voimavarojen merkitys. Julistin makuuhuoneemme uutisvapaaksi vyöhykkeeksi. Tavoitteena on myös ennen unten maille siirtymistä rauhoittaa mieli musiikin mystisten voimien ja toivoa virittävien viisaiden tarinoiden avulla. Joko kuunnellen tai ääneen lukien. Tätä vielä harjoittelemme, koska uutisvirran seuraaminen yhtä aikaa kahdessa maassa ja sen lisäksi jatkuvasti päivittyvien nettikanavien kautta on koukuttava. Hyödyllistä se ei ole. On rajattava valintoja.
Onneksi on kevät! Se, että valo lisääntyy ja uusi elämä nousee vimmalla esille, helpottaa tunnelmia. Henkisen huoltovarmuuden osastomme on määrännyt perheellemme luonnossa liikkumista ja kauniisiin paikkoihin hakeutumista päivittäin. Sen vaikutukset huomaa nopeasti. Joskus otan voimapaikallemme Ikuisen kesän penkille mukaan yhteisen päiväkirjamme ja selkiytämme ajatuksiamme samalla kun kirjaamme tunnelmia todennäköisesti yhdessä Euroopan historian merkittävistä tilanteista. Ehkä maailmanhistoriankin.
Omia apujoukkojani voiman oikealla puolella on useita. Tietysti rohkaisu ja toivon ylläpitäminen sosiaalisen median mahdollistamissa verkostoissa on tärkeää, mutta tunsin halua tehdä jotain vielä konkreettisempaa. Koska olen aktiivinen jäsen maailman suurimmassa ja arvostetussa hyväntekeväisyysjärjestössä lionseissa, pääsin välittömästi mukaan Humanitarian Task Force Ukrainen toimintaan. Koska nettiyhteydet toimivat, ei haittaa, vaikka olen juuri nyt ulkomailla. Etuna on vielä sekin, että voimme ideoida yhdessä paikallisten leijonien kanssa täällä Italiassa ja jakaa tietoa ja ideoita suomalaisten kanssa. Ukrainan lionsklubit toimivat sodan keskellä, mutta apua kulkeutuu sen rajanaapureiden klubien kautta ja kaikissa maissa valmistaudutaan samalla ottamaan vastaan sotaa pakenevia perheitä.
En väitä, että pelko tai voimattomuuden tunteeni olisivat kokonaan kadonneet valitsemieni kolmen toiminnan kautta. Unielämän rauhoittamisessakin on vielä tekemistä. Olen kuitenkin iloinen siitä kolmannen päivän ihmeestä, jonka muistan erilaisista tilanteista aiemminkin. Ilmeisesti alitajunnan joukot ovat seuranneet tunnelmia ja analysoineet tilannetta aikansa ja nostaneet kolmantena päivänä selviytymissuunnitelman soveltuvine ratkaisuineen tarjolle. Tarina jatkuu. Yhdeksänkymmenluvun laman ahdingossa minulla oli voimalause: I have the power, I know the way. Lepattavassa viitassani otan sen uudelleen käyttöön.
Comments