Luovuus on vastuullisin teko, jonka tiedän

Mikään ei ole vastuullisempaa kuin kuvitella maailmaa, jota ei vielä ole – ja ottaa ensimmäinen askel sitä kohti.

Luovuus on enemmän kuin itseilmaisua. Se on toivon muoto silloin, kun maailma kaipaa uusia rakenteita, lempeämpiä tapoja olla ihmisiksi, rohkeutta unelmoida toisin. Jokainen tarina, kuva tai teko vie maailmaa johonkin suuntaan. Kysymys ei ole siitä, käytänkö vaikutusvaltaa – vaan mihin suuntaan sitä käytän.

Mikä on minulle tärkeää? Miten se näkyy valinnoissani?

Usein sanotaan, että jokin ei ole mahdollista. Mutta mistä sen tietää? Useimmiten “mahdoton” tarkoittaa vain, ettei kukaan ole vielä ehtinyt, uskaltanut tai saanut seuraa. Luova mieli uskaltaa kysyä, mitä jos. Yksin voi kuvitella – mutta harvoin rakentaa. Siksi tarvitsemme toisiamme. Sellaisia näkijöitä ja kannustajia, jotka tahtovat olla mukana synnyttämässä jotakin uutta. Verkosto – oikeat ihmiset oikeaan aikaan – on kuin silta näkyvän ja näkymättömän välillä. Yksi kipinä voi sytyttää toisen. Yksi ajatus, jonka sanot ääneen, voi toisen sisällä versoa joksikin aivan uudeksi. Luovat ideat ovat siemeniä, jotka itävät parhaiten yhteisessä maaperässä.

Luovuus ei ole vain nuorten oikeus

Ikääntyvillä on yhä oikeus elää merkityksellisesti, vaikuttaa ja innostua. Kun työelämän rakenteet jäävät taakse, voi aueta aivan uusi vaihe – sellainen, jossa oma ääni saa rauhassa vahvistua. Voi syntyä yllättäviä kohtaamisia, uudenlaista ystävyyttä ja jaettua elämän ymmärrystä. Elämänkokemus ei ole este vaan voimavara. Meidän tehtävämme on näyttää, millaisesta huomisesta uneksimme. Miten haluamme elää. Mikä tuottaa meille iloa. Se voi avata ovia myös muille.

Meillä jokaisella on oma roolimme yhteisessä tarinassa. Merkityksellinen jälki ei kuulu vain poliitikoille, taiteilijoille tai erityislahjakkaille. Vastuullinen luovuus kuuluu kaikille – ja ehkä juuri silloin, kun luulemme sen olevan jonkun muun tehtävä, sen on aika tulla meidän kauttamme näkyväksi.

Kaiken ei tarvitse valmistua

Luovuus ei ole tehokkuutta eikä täydellisyyttä, vaan rohkeutta kysyä, haparoida ja pysähtyä. Myös keskeneräinen voi olla arvokasta. Jokainen ajatus, jonka jätät näkyviin, voi olla toiselle rohkaisu. Jokainen kannustus voi olla alku jollekin, joka ei vielä tiedä mahdollisuudestaan.