Miksi someyhteisöni toimii?

Löysin pari vuotta sitten Facebook-ryhmän, jonka jäseneksi houkuteltiin yli 60 vuotiaita naisia juuri iän vuoksi. Riippumatta maailmankatsomuksesta, asuinpaikasta, ammatista tai harrastuksista. Olin jo vuosia seurannut ikääntyneiden someryhmiä, joista monet olivat hyvin herttaisia. Toivotettiin hyvää huomenta ja yötä, jaettiin arjen suruja ja iloja, kerrottiin lapsenlapsista, lemmikeistä, kukista ja puutarhoista. Tämä ryhmä vaikutti erilaiselta. Ihana ikääntyminen -ryhmä herätti huomioni yllättävällä ja vähän provosoivalla nimellään. Se kutkutti sopivasti uteiliaisuuttani.

Olen edelleen mukana nopeasti kasvaneessa positiivisessa yhteisössä ja yritän ymmärtää, miksi se toimii niin hyvin. Miten yhteinen identiteetti syntyy, jos näennäisesti vain ikä ja vanheneminen ovat meitä yhdistäviä tekijöitä. Mikä saa jäsenet palaamaan? Miten luottamus rakentuu?

Yhteinen kertomus

Jokaisella vahvalla yhteisöllä on kertomus, vastaus kysymykseen, miksi olemme olemassa. Ihana ikääntyminen voisi olla vertaistukiryhmä, uuden elämänvaiheen tutkimusmatka, aktiivisten naisten verkosto ja jopa uudenlaisen ikäkäsityksen rakentaja. Olemme kaikki mukana luomassa tätä kertomusta. Aika näyttää, millainen kertomus vahvistuu luonnostaan.

Jokainen somealusta luo omat mahdollisuutensa, rajoituksensa ja kirjoittamattomat sääntönsä. Samalla ihmiset itse rakentavat yhteisön kulttuuria. Kyse ei ole yksisuuntaisesta vaikutuksesta, vaan jatkuvasta vuorovaikutuksesta. Yhteisö ei synny pelkistä keskusteluista. Vähitellen yhteisö kehittää omia rituaaleja. Samat kysymykset palaavat, tietyt aiheet kokoavat ihmisiä yhteen ja aikaa myöten huomaa, että myös yhteinen kieli alkaa muuttua. Ehkä juuri siitä tunnistaa yhteisön. Rituaalit ovat yhteisön arkkitehtuuria ja kieli kertoo usein yhteisöstä enemmän kuin säännöt.

Arvot rakentuvat vuorovaikutuksessa. Vaikka tämä nopeasti kasvava ikääntyneiden ryhmä on vielä nuori, olen tunnistavinani sen yksilöllisyyttä ja oman oloista elämää vahvasti puolustavana. Se nostaa pintaan myös kysymyksen siitä, voiko verkkoyhteisö muuttaa ihmisen käsitystä itsestään? Ja vielä kiinnostavammin: voiko verkkoyhteisö kasvattaa viisautta eikä vain vuorovaikutusta?

Yhteinen tulevaisuus

Koska minua kiinnostaa se, miten voimme uudistaa mielikuvaa ikääntymisestä, jäin miettimään, voiko identiteetti syntyä siitä, että yhteisön jäsenet jakavat samankaltaisen kertomuksen omasta elämänvaiheestaan. Voiko yhteisöllä olla yhteinen tulevaisuuskuva? Ei niin, että kokisimme olevamme samanlaisia, vaan siten, että synnytämme uudenlaista identiteettiä tavalla, jolla puhumme itsestämme ja ikääntymisestä. Millainen kuva ikääntymisestä tässä ryhmässä rakentuu? Alammeko kenties ymmärtää paremmin myös itseämme?

Ennen kuin olemme edenneet näin pitkälle, on vielä paljon kiinnostavia kysymyksiä matkan varrella. Kuinka paljon yhteisö tarvitsee erilaisuutta ja kuinka paljon samanlaisuutta? Voiko heimo koostua ihmisistä, jotka ovat monesta asiasta eri mieltä, mutta uteliaita yhdessä? Epäilen, että useita meistä yhdistää juuri tuo uteliaisuus. Se lienee yksi niistä ominaisuuksista, joka pitää mielen valppaana ja elinvoimaa yllä.

***

Ihana ikääntyminen someyhteisö löytyy täältä: https://www.facebook.com/groups/143867755455731/