Luontosuhteella on suuri merkitys hyvinvoinnille. Itse kaipaan meren läheisyyttä ja tuivertavia tuulia kirkastaakseni ajatuksiani. Joku toinen rauhoittuu metsän hiljaisuudessa. Tähtitaivaan alla omien harmien mittasuhteet muuttuvat lohdullisemmiksi. Ihmisen ja luonnon välillä on erottamaton yhteys.
Yksi japanilaisen Okinawan ikinuorten salaisuuksia oli mennä luontoon. Kun kysyin Mysteerikoulu -inspiraatiokirjaa ikääntyville varten suomalaisten ikäihmisten suhteesta luontoon, sain tällaisia vastauksia:
Metsä ja yleensä luonto on tärkeimpiä päivittäisiä asioita, joissa hoidan itseäni.
Metsälenkillä lähes joka päivä, järvi ja meri lähellä, luonnosta saan voimaa ja rauhaa mielelle.
Tiedämme, että yhteys luontoon on tasapainottava ja elvyttävä luonnonvara. Voisimme varmaan hyödyntää tätä tietoisemmin ja tehokkaammin. Olen muuttanut monta kertaa ja viettänyt myös pidempiä aikoja ulkomailla kirjoittamassa ja tekemässä pieniä löytöretkiäni. Usein uudesta ympäristöstä on puolivahingossa löytynyt mielipaikkoja, joissa on hyvä olla ja jonne tulee yhä uudelleen suunnanneeksi askeleensa.
Minulla on myös muutamia supervoimapaikkoja maailmassa. Molemmissa on kaunis luonnon puutarha ja meri lähellä. Kummatkin ovat rinteellä, joilta avautuu näköala kauas. Näissä voimapaikoissani stressi ja ajantaju katoavat itsestään. Olen jotenkin eheämpi, enemmän läsnä itsessäni ja samalla osa ympäröivää luontoa. Kokemuksista jää niin syvät muistijäljet, että voin muistikuvissani palata niihin yhä uudelleen ja ammentaa annoksen elämänvoimaa etäyhteyksin.
Kirjoittaessani kirjaa dolce tempo -matkailusta ja Ligurian lumovoimaisista pikkukylistä, koin elävästi kuinka joku kylä kutsuu kuin magneetti tulemaan toistekin ja joku toinen voi olla kaunis ja suositumpikin, mutten tunne siihen sen kummempaa vetovoimaa. Isossa mittakaavassa tämä koskee myös eri maita. Jonkun toisen suuri suosikki näyttää ja kuulostaa kivalta, mutta en tunne sen taikaa itsessäni. Olemme erilaisia ja meillä on yksilölliset tarpeet. Tarinamme ovat erilaisia, samoin polut, jotka meitä kutsuvat. On suloista löytää pätkä polkua, kylä tai puisto, jonne voi palata ja heti tuntea olonsa kotoisaksi, ehkä lohdulliseksikin. On maita, joihin voisi muuttaa ja kuvitella viihtyvänsä, ellei koti olisi siellä, missä se on. Tällä ei tarvitse olla mitään tekemistä järkisyiden kanssa. Jostain syystä vain ympäristö ja tapa elää, tuntuu kotoisalta, kutsuvalta. Ehkä osa omaa tarinaani löytäisi sieltä uuden juonenkäänteen.
Olen vähentänyt matkailuani rajusti. Vuosikymmeniä sain seikkailla maailmalla useassakin maanosassa ja lukuisissa kiinnostavissa maissa, suurelta osin työhön liittyen. Nyt pyrin pysymään Euroopassa sekä ympäristönsuojelusyistä että henkilökohtaisista mieltymyksistä johtuen. Pitkät lentomatkat eivät enää houkuttele minua, matkustan mieluummin maata pitkin ja vietän pidempiä aikoja yhdessä kohteessa. Suurten seikkailujen sijaan olen hitaan matkailun myötä saanut jotain uudella tavalla jännittävää. Nyt ehdin tutustua elämään kulissien takana ja tehdä retkiä sattumalta löytämiini kohteisiin, joita ei näy matkaesitteissä. Saan nauttia siitä ylellisyydestä, että minua kohdellaan kanta-asiakkaana kauppahallissa tai paikallisessa ravintolassa. Voin ystävystyä yllättävissä paikoissa ja kartoittaa lähistöltä omat voimapaikkani. Hetken aikaa voin tuntea olevani kotona ilman kiihkeää tarvetta rientää seuraavaan kohteeseen. Ja kun palaan pysyvään tukikohtaani koti-Suomessa, voin uudelleen ilahtua sen aarteista tuntematta heti tarvetta uudelle matkalle.
***
Anja Kulovesi viimeistelee Luovuusleiri Liguriassa -nimistä elämysmatkakirjaa Pohjois-Italiassa.
Mysteerikoulu -inspiraatiokirja ikääntyville ilmestyi helmikuussa 2023. Saatavana kirjakaupoista ja nettikirjakaupoista sekä kirjastoista. Jos asut ulkomailla, voit tilata myös Amazonilta.