Samalla kun suomalaisten onnellisuus tupsahti jälleen puheenaiheeksi, Dalai Laman twiitti ihmisoikeuksista ja myötätunnosta sai minut pohtimaan suhdettamme vanhuksiin. Jokaisella on halu ja oikeus olla onnellinen, totesi Dalai Lama. Kaikissa elämän vaiheissa, jatkoin ajatuksissani. Niin lapsena kuin vanhuksenakin.
Meillä on lapsiasianmies huolehtimassa siitä, että lapsen oikeus onnelliseen lapsuuteen toteutuisi. Pitäisikö meillä olla myös vanhusasiamies samanlaiseen tarkoitukseen? Mitä se tarkoittaisi käytännössä? Millaista on onnellinen vanhuus?
Emeritusprofessori Eino Heikkinen on todennut, että vanhuuden onnellisuus on elämänmittainen projekti. Eletty elämä – aika itsessään – toimii vanhuuden voimavarana ja mielen resurssina. Mutta hän muistuttaa, että elämä on paitsi itsenä olemista myös yhteisöön kuulumista. Ehkä tässä tuleekin suurin haasteemme.
Sopivasti Arto O.Salosen kolumni lisäsi aineksia pohdintaani onnellisesta vanhuudesta kirjoittamalla, että: ELÄMÄN SISÄLLÖLLINEN rikkaus perustuu asioihin, joilla on pyhyyden piirteitä. Niitä ovat esimerkiksi elämänilo, ystävyys, myötätunto ja kauneudentaju. Pääsin miettimään, miten jokaisella vanhuksella tulisi olla kaunis ympäristö, oikeus nauttia vuodenajoista ja luonnosta, saada osakseen myötätuntoa ja ystävällisyyttä. Yksi vanhuspalveluiden tuottajien tärkeistä kysymyksistä olisi: mikä tuottaisi vanhukselle iloa?
Ilo syntyy pienistä arjen asioista. Tuoksuista, mauista, musiikista, pienistä yllätyksistä, kosketuksesta, siitä, että tulee hyväksytyksi sellaisena kuin on. Tykkäsin erityisesti siitä, miten Arto O. Salonen päätti kolumninsa: …sinun olemassaolosi on pyhä asia. Se ei perustu suoritteisiin ja ansioihin. Sinun elämälläsi on luovuttamaton arvo, joka ei kysy minun mielipidettäni.
Olemme varmaan aika kaukana tällaisesta asenteesta, enkä tiedä, kuinka sellaiseen päästään. Ehkä Dalai Lama vastasi siihenkin: Meidän tulee kehittää myötätuntoamme. Toisista välittäminen liittyy ihmisoikeuksiin ja jokaista tulee muistuttaa heidän ihmisoikeuksistaan Muistutin juuri itseäni ja jatkan pohdintaani inspiraatiokirjassa ikääntyville yhdessä kokemusasiantuntijoiden, keittiöfilosofien ja aiheelle omistautuneiden tutkijoiden kanssa. Ja koska onnellinen vanhuus on elämänmittainen projekti, mietin myös omaa elämääni rikastuttavia, pyhiä asioita, joiden arvoon Arto O. Salonen kehottaa meitä havahtumaan.
Minua inspiroinut Arto O. Salosen kolumni löytyy Opettaja-lehdestä:
https://www.opettaja.fi/kolumnit-ja-pakinat/arto-o-salosen-kolumni-pyhyyden-kokeminen-rikastaa-elaman/
Comments