Kiinan keisarit sijoittivat terveyteensä. He maksoivat parhaille asiantuntijoille
siitä, että ne pitivät heidät hyvässä kunnossa. He ymmärsivät, että itseensä
sijoittaminen toimii paremmin kuin huonoista valinnoista koituneiden
seuraamusten korjaaminen.
Kaikkeen sijoittamiseen liittyy herkkyys, hetkessä liikkumisen taito ja joustavat
liikkeet tarpeen mukaan. Riskit ja niiden ennakoiminen tuovat jännityksen peliin.
Osa meistä rakastaa draamaa ja osa kaipaa turvallisuutta. Reunoilla käymisistä ja niistä selviytymisistä seuraa selviytymisen huikea riemu.
Varovaisemmin riskejä ottavalla on palkkiona enemmän hallinnan tunnetta ja
vähemmän Suuria Tunteita. Elämäntilanne vaikuttaa siihen, kumpaa konsulttia on
houkuttelevampi kuunnella. Kummallakin on sama suunta: myönteisiä toiveita
tulevaisuudesta.
Urheilija sijoittaa fyysiseen kuntoonsa, missi kauneuteensa, rakastuneet
onnelliseen parisuhteeseen. Esimiesten kannattaisi satsata luovaan työyhteisöön ja
kestävään kehitykseen ja vanhempien harmoniaan perhe-elämässä. Mystikot
sijoittavat intuitioon. Meissä kaikissa asuu ikioma kotimystikko riippumatta siitä,
kuinka intiimi suhde meillä on sen kanssa.
Kaikista valinnoista syntyy seuraamuksia. Tarkkasilmäinen alkaa nähdä
heikkoja signaaleja aiemmin kuin pelkkiin faktoihin luottava. Vainuaminen ja
vaistoaminen ovat kotimystikon tarjoamia palveluita. Jos joku vielä keksisi
ennakoivan peruutuspeilin, homma olisi hanskassa! Toisaalta, jos se olisi kaikkien
saatavilla, koko jännitys katoaisi.
Miten sijoittaisimme omaan hyvinvointiimme? Liittyisikö siihen kehon ja
mielen huoltoa ja miten varmistaisimme sen, että pystymme omaksumaan ja
oppimaan uutta? Minne annamme vanhuuden päiviemme hoivasalkun?
Aivan kuin mihin tahansa osakesalkkuun, Elämän Suurten Sijoitusten
Salkkuun liittyy uhkia ja haavoittuvuuden riski. Mutta kun tarkkailee jo ensimmäisiä
pieniä viestejä, ehtii hyvin reagoida. Kun riskit kasvavat, käy niistä selviytyminen
jännittävämmäksi. Pelko ja kiihkeä halu onnistua ottavat mittaa toisistaan.
Ihminen ei voi tehdä mitään ennen kuin on ensin kuvitellut sen mahdolliseksi.
Kuvitteluvaiheen ajaksi voisi olla hyvä komentaa suuret tunteet jäähylle. Järki
auttaa ennakoinnissa ja ainakin tiedostaa ottamansa riskit. Toisaalta järjen ikuinen tarve selitellä jälkikäteen on ajan hukkaa. Sen voi vapauttaa päättymättömien perustelujen jälkipuinnista. Herkkänä oleminen ja seuraavien kohtausten ennakointi on mielekkäämpää tulevaisuuden kannalta. Ja tulevaisuuteenhan me halusimme sijoittaa, vai kuinka?
Kolumni on julkaistu Kauppalehti Sijoitus Ekstrassa 2000-luvun alussa.