top of page
Search
  • Writer's pictureAnja Kulovesi

Autiot rannat ja hiljaiset polut




Samalla kun kestävän kehityksen trendi muuttaa matkailuamme, yhä useampi saa uudenlaisia kokemuksia korvaamalla matkojen määrän laadulla. Hidas matkailu on sekä asenne, että elämisen taidetta. Stressaava matkanteko voi ajan kanssa muuttua rentouttaviksi kokemuksiksi, jolloin ehtii osallistua paikalliseen elämään. Tutkimusmatkoja voi tehdä omaan tahtiinsa. Kaikkea ei tarvitse ahmia, eikä sightseeing -hitteihin tarvitse tarttua.


Liguria on ollut meidän perheelle - mies ja minä sekä Välimeren koiramme Roni - täydellinen ympäristö hankkia ainutkertaisia ja autenttisia kokemuksia luonnossa ja historialtaan sekä kulttuuriltaan ehtymättömässä seikkailumaastossa, jossa on helppo improvisoida. Kokemuksemme ovat ainoastaan matkailusesongin ulkopuolelta, joka mahdollistaa merkityksellisiä kohtaamisia paikallisten asukkaiden ja yrittäjien kanssa. Lähes poikkeuksetta meidät ja koiramme on otettu lämpimästi vastaan. Ligurialaiset ovat ilahtuneita siitä, että heidän alueensa kiinnostaa meitä. Saamme ohjeita ja opastusta niin uusien kohteiden löytämiseksi kuin paikallisten herkkujen valmistuksessakin. Kun paikkakunnalla tapahtuu jotain, emme jää ulkopuolisiksi. Olemme saaneet pandemian aikana rokotuksemme paikallisella terveysasemalla, osallistuneet avustusten keräämiseen Ukrainan siviileille tai opaskoiran koulutukseen näkövammaisille. Olemme murehtineet myrskyn aiheuttamia tuhoja ja juhlineet uuden kirjan julkaisua. Meitä on kohdeltu kanta-asiakkaina kauppahallissa ja ravintolassa, kampaajalla ja kukkakaupassa. Osallisuuden myötä olemme oppineet uusia taitoja, saaneet ystäviä ja vahvoja tunnekokemuksia. Siinä vaiheessa, kun rannat ja kylät alkavat täyttyä turisteista, on meidän aikamme paeta paikalta omine lämpimine muistoinemme.


Ligurian luonto on vihreä, raikas ja kukkiva myös talviaikaan. Vierailimme sitten missä tahansa uudessa kylässä, todennäköisesti löydämme jostain kiviaitaan maalatun punaisen SL merkin ja tiedämme, että merkitty Sentiero Liguria polku kulkee tästä. Voimme lähteä vaeltamaan kylästä toiseen tai vain metsäiselle rinteelle ja näköalapaikoille rakennusten yläpuolelle katsomaan jossain kauempana kimmeltävää Välimerta. Joskus eväiden kanssa, joskus ilman. Talvella olemme todennäköisesti ainoat polulla kulkijat ja oliivipuu- tai havupuumetsien hiljaisuuden rikkoo vain linnunlaulu, jostain kylästä kuuluvat kukon, kanojen tai koirien äänet. Joka viikko on joitain uusia puita, pensaita tai villiyrttejä puhjennut kukkaan tai voimme ihastella värikkäitä  kukkaviljelmäpeltoja jossain alapuolellamme. Ainoita pelottavia tuntemuksia olemme kokeneet tuoreen näköisistä villisian kaivamista kuopista polkumme varrella. Käännyimme takaisin tulosuuntaan,  sillä kohtaaminen villisikojen kanssa ei tunnu houkuttelevalta.


Mielimaisemassani merellä on oleellinen rooli. Ligurian rannikko kylineen ja uimarantoineen tarjoaa yhä uusia vierailukohteita lyhyin etäisyyksin. Talvella lähinnä koiranomistajat onnellisina rannoilla kirmaavine lemmikkeineen hyödyntävät meidän laillamme autioita rantoja. Suurin osa rantaravintoloista on suljettu, mutta harvoja sadepäiviä lukuunottamatta rannalta voi löytää tuulilta suojaisen paikan, istua lueskelemaan, kirjoittamaan tai vain seuraamaan aaltojen matkaa rantakiville tai hiekalle ja vetäytymistä taas takaisin jatkamaan ikuista liikettään. Elämänvoimaa ja lupa olla tekemättä mitään ihmeellistä. Ligurian luksusta.


***

Luovuusleiri Liguriassa -kirjaa viimeistellessä.


33 views0 comments

Recent Posts

See All
bottom of page