Jos pitää helteestä, Suomen kesä on tarjoillut sitä tänä vuonna ylenpalttisesti. Sosiaalisen median keskustelut ovat mainio peili sille, miten erilaisia odotuksia meillä ihmisillä on ja minkälaisia tunnelatauksia sääilmiöistä puhumiseen liittyy. Talvi-ihmiset jakavat hyytäviä talvikuvia helteiden keskelle haaveillen ilmojen viilenemisestä ja lumisateista. Helteiden jatkuessa ja puutarhojen kuivuessa toivotaan vilvoittavia sateita. Ukkosmyrskyjen keskellä odotellaan poutaisia lomakelejä. Kun ystävien toiveet poikkeavat omista, ihmetellään ja syyllistetään. Jotenkin luonto on epäonnistunut, kun se ei kykene tarjoamaan täydellisiä vaihtoehtoja kaikille.
Jäin miettimään omia odotuksiani ja sitä kuinka usein on SE täydellinen hetki, jolloin on syytä riemuun. Tarvitsisin lämpötilan, joka sopii asteikolle +15 - +23. Mielellään puolipilvistä tai ohuen pilvipeitteen varjostama aurinko, ettei häikäise. Tuulla saa, kunhan löytyy tuulensuojia paikkoja. Meriveden lämpötilan soisi olevan 20+, muttei liian lämmintä kuitenkaan. Sinilevää ei tietenkään saa olla. Öiden tulee olla pimeitä ja päivien valoisia. Pehmeät pimeät illat saavat alkaa klo 18 aikaan ja jatkua ainakin kellon ympäri.
Kun kaikki toiveeni huomioidaan, Suomi ei taida olla ihanteellisin maa minulle asua. Lähempänä päiväntasaajaa pitäisi kai olla, mutta sitten tulee liuta muita vaatimuksia asumiseen ja elämiseen liittyen. Vuodenajoista voisin kyllä osan tinkiä.
Muistan, kun kiinalainen ystäväni muutti Suomeen ja ihmetteli, kuinka täällä pukeudutaan talvisin tummiin vaatteisiin ja kuljetaan suupielet alaspäin. Hän oli tottunut siihen, että etsitään harmoniaa suhteessa luontoon. Jos luonto on synkkä, lisätään kotiin värejä ja valoja, vietetään juhlia ystävien kanssa. Ruokavaliota muutetaan vuodenaikojan mukaan. Sen mukaan, kuinka elimistöä rasittava vuodenaika on meneillään, säädetään omat liikunta- ja muut aktiviteetit.
Uudessa Seelannissa maori-ystäväni huomioivat myös kuun erilaiset vaiheet. Pimeän kuun aikaan helpotettiin elämää, valoisan kuun aikaan hoituivat enemmän energiaa vaativat askareet. Meillä kuun vaikutukset jäävät useimmilta huomioimatta, eikä niiden uskota vaikuttavan elämään mitenkään.
Kirjoittaessani inspiraatiokirjaa ikääntyville, olen ihastellut sitä, miten ihmiset ovat yksilöitä missä tahansa elämänsä vaiheessa. Selväksi on käynyt myös se, millainen merkitys omalla asenteella on elämänlaatuun. On ihmisiä, jotka ovat tyytyväisiä, vaikka elinolosuhteet ovat aika vaatimattomat. Ne, joilla on silmälasit myönteisten asioiden havaitsemiseen, löytävät runsaasti ilon aiheita. Toisaalta voi mainiosti jäädä harmittelemaan sitä, että viime viikolla pääsin vain viitenä aamuna uimaan, kun kahtena oli sinilevää. Tänäänkin voisi pelata pienoisgolfia, mutta taitaa tuulla liikaa. Pallo voi singota väärään suuntaan.
Anja Kulovesi on tieto- ja lastenkirjailija, joka kirjoittaa Inspiraatiokirjaa ikääntyville.