Ikääntyvien naisten vastarintaliike

Ajattelemmeko edelleen korkeaa ikää pelkästään haittana, rapistumisen,

vetäytymisen ja passiiviseksi muuttumisen aikana?

Kiltin mummon tilalle omaääninen nainen

“Sosiaalinen media on saanut uudenlaisen äänen, joka puhuu elämänkokemuksella, huumorilla ja häpeilemättömällä läsnäololla. Yhä useampi “mummo” on muuttunut meemistä mediatoimijaksi. Onko meneillään hiljainen vallankumous, jossa ikääntyneet naiset ottavat takaisin oman näkyvyytensä?

Tutkija Hanna Varjakoski on kutsunut tätä ilmiötä “ikäleikiksi ja vastarinnaksi”:

tietoiseksi irrottautumiseksi siitä, mitä “vanha nainen” saa olla. Esimerkkejä hänen tutkimuksistaan:

• Mummot käyttävät “mummous”-sanaa uudelleen – identiteettinä, ei rajana.

Mummot eivät pyydä anteeksi olemassaoloaan.

• Blogit ja Facebook-ryhmät ovat yhteisöjä, joissa vaihdetaan kokemuksia ja

tuotetaan omaa julkisuutta. Nämä naiset rikkovat kahta tabua: näkymättömyyden ja tottelevaisuuden.

Vastarinta voi olla yhtä hyvin naurua kuin aktivismia. Ikä ei ole rooli – se on kieli,

jota voi oppia puhumaan uudelleen perinteisestä itselle vieraan tuntuisesta

poiketen. Some palauttaa julkisen äänen ihmisille, joita perinteinen media ei kutsu

puhumaan. Varjakoski näkee tässä “kulttuurisen vastarintaliikkeen”: vanheneminen ei ole yksityinen asia vaan yhteiskunnallinen. – Kun ikääntyneet naiset tuottavat sisältöä, he samalla uudistavat käsitystä viisaudesta, kauneudesta ja rohkeudesta.

Mummojen näkyvyys ei ole kuriositeetti vaan asennemuutoksen mittari. Jokainen

uusi kuva ja tarina vähentää ikäsyrjintää – ja tarjoaa nuoremmille uuden mallin

vanheta. Varjakosken tutkimusten mukaan tämä “leikkisä vastarinta” rakentaa

sukupolvien välistä siltaa paremmin kuin mikään kampanja.

Media sukupolvien yhdistäjänä?

Lapin yliopiston professori Päivi Rasi-Heikkinen on tutkinut, miten ikääntyneet

suhtautuvat mediaan ja oppivat toimimaan sen käyttäjinä. Hänen tutkimuksensa osoittavat, että seniorit eivät ole “digiajassa eksyksissä”, vaan heillä on oma, usein hyvin kriittinen ja tunnepohjainen medialukutapansa. Rasi-Heikkisen mukaan ikääntyneet tarkastelevat mediaa kolmesta näkökulmasta:

1. Ajallinen – miten media rytmittää elämää ja tuo jatkuvuutta arkeen.

2. Kriittinen – mitä kannattaa uskoa, mitä kyseenalaistaa, kenen ääni kuuluu.

3. Emotionaalinen – millaiset sisällöt herättävät luottamusta tai turhautumista.

   
   

Rasi-Heikkisen tutkimus tuo esiin, että onnistunut ikääntyneiden mediatoiminta eisynny pelkästään teknisestä osaamisesta, vaan merkityksellisistä sisällöistä ja luottamuksen rakentamisesta. Hänen työnsä muistuttaa: jos haluamme ymmärtää, miten media voi yhdistää sukupolvia, meidän on ensin kuunneltava, miten seniorit itse tulkitsevat ja arvioivat sen maailmaa.

Arvokkuus ja sosiaalinen kuolema

Jari Pirhonen (Helsingin yliopisto) on tutkinut ikääntymistä, arvokkuutta ja niin

kutsuttua sosiaalista kuolemaa – sitä hetkeä, kun ihmisen ääni katoaa ennen kuin elämä katoaa. Hänen tutkimuksensa muistuttaa, että vanhenemisen ydin ei ole hoiva tai riippuvuus, vaan kokemus merkityksellisyydestä ja nähdyksi tulemisesta.

Pirhosen mukaan yhteiskunnan todellinen mittari on se, kohdellaanko ikääntynyttä

ihmistä edelleen toimijana vai pelkkänä hoivan kohteena. Yhteiskunnan tapa puhua ikääntymisestä voi joko ylläpitää sosiaalista kuolemaa tai estää sen. Kun

ikääntyneet ihmiset näkyvät somessa, taiteessa ja julkisessa keskustelussa omalla

äänellään, he tekevät juuri sen, mitä Pirhonen kutsuu elämän moraaliseksi

vahvistamiseksi.

Vanheneminen voimavarana, ei varjona

Suomalainen käsitys ikääntyneestä naisesta on muuttumassa – ja me 60+ vuotiaat olemme itse muuttamassa sitä valtaamalla somen omalla tavallamme. Olemme toimijoita ja näkyvillä. Isoäidit, “granfluencerit”, joilla on seuraajia kertovat ajastamme, jossa kaikki tuntuu muuttuvan. Some palauttaa äänen ihmisille, joita ei perinteinen media kutsu puhumaan. Näkyvyys somessa muuttaa asenteita.

Vanheneminen kiinnostaa myös visuaalisena ilmiönä. Kuva siitä, miten media kertoo ikääntymisestä on myös muuttumassa. Kuvasto muuttaa todellisuutta - myös nuorten asennetta. Näkyväksi voi tulla ilman filttereitä, vastarintaliike ei pyri ikuiseen nuoruuteen. Parhaimmillaan vanheneminen voidaan nähdä voimavarana.

Lähteitä:

Hanna Varjakoski on tutkinut vanhenemisen mediakuvastoja Suomessa, keskittyen erityisesti

naisiin, ikään ja toimijuuteen. Hänen väitöskirjansa “Vastarintaa, ikäleikkiä ja aktivistimummoja”

(Turun yliopisto, 2023) tarkastelee miten media- ja some-kuvastot rakentavat tai haastavat

käsityksiä iästä ja ikääntyneistä naisista. Artikkeli: “Older Women as Active Online Agents:

Diversifying Cultural Conceptions of “Grannies” through Social Media” (2023) keskittyy

nimenomaan 60+ naisiin some-sisällöntuottajina.

Rasi-Heikkinen, Päivi (2024) Temporaalisesti, kriittisesti, tunteikkaasti: Seniorit medioita

kuvailemassa ja arvioimassa, Media & viestintä

Pirhonen, Jari (2017). Good Care as Relational and Moral Care: A Philosophical Analysis of the

Ethics of Care in Institutional Elderly Care. Väitöskirja, Helsingin yliopisto.

Lisäksi ks. Pirhonen, J. & van Achterberg, T. (2020). “Social death as a self-fulfilling prophecy in

nursing homes.” Ageing & Society