Iloinen kuluttaja unelmaviidakossa

Päiväkirjainventaarini nosti esiin vuosien takaisen runoni elämän ja oman ajan valinnoista. Elämyksestä toiseen kuluttajalle suunnitellut polut ovat tulleet somemaailman myötä entistä haastavimmiksi. Algoritmit tarjoavat meille juuri sen, mitä ajattelevat meidän haluavan – joskus jo ennen kuin tiedämme sitä itse. Elämä alkaa helposti muistuttaa loputonta virtaa muiden tarinoita, vertailua ja houkutuksia, joissa jokainen hetki voidaan muuttaa tuotteeksi tai kuvaksi paremmasta huomisesta. Tämä tekee meistä enemmän katselijoita ja reagoijia kuin oman elämämme hallitsijoita.

Kun katsoo elämää kokemuksen silmälasein, alkaa kysyä: missä kohtaa nämä polut lakkaavat olemasta minun, ja muuttuvat jonkun toisen käsikirjoitukseksi?

Oma polku ei useinkaan ole kirkkaimmin valaistu tai helpoiten löydettävä. Se ei loista mainosvaloissa, eikä se aina tarjoa nopeaa mielihyvää. Se saattaa löytyä hiljaisuudesta, hetkistä, joissa ei ole suunniteltua ohjelmaa eikä valmiiksi ostettuja elämyksiä. Ne hetket eivät vie energiaa, vaan tarjoavat sitä. Kokemuksen myötä syntyy myös uudenlainen katse kulutuskulttuuriin. Näkee, miten se rakentaa tarinaa, jonka lupaus on aina seuraavassa ostoksessa tai matkassa. Ymmärtää, että nämä ohikiitävät tarinat lyhyistä tyydytyksen hetkistä toistuvat ja kuluttavat – eivät täytä. Todellinen vapaus ei ehkä ole siinä, että voi kokea enemmän, vaan siinä, että uskaltaa sanoa: tämä riittää, tuo kaikki muu ei ole enää minua varten.

Kestävän kehityksen aikakaudella tämä on myös yhteinen mahdollisuus. Uusi, nouseva kritiikki kulutuskulttuuria kohtaan ei perustu syyllistämiseen, vaan avaa oven toisenlaisiin valintoihin. Se kysyy, mitä voimme rakentaa ja jakaa ilman, että lisäämme painolastia maailmalle. Millaisia elämyksiä ja yhteisöjä syntyy, kun ostamisen sijaan keskitymme luomaan ja jakamaan?

Ikääntyvien sukupolvella on tässä erityinen etu: elämänkokemus tuo perspektiivin. Kun takana on vuosikymmeniä kulutuksen, trendien ja kulttuurin syklejä, osaa nähdä, mikä kestää ja mikä on vain hetken huumaa. On ainakin teoriassa helpompi  löytää polkuja, jotka eivät perustu tarjontaan vaan valintaan – ja jotka voivat näyttää muillekin tietä kohti merkityksellisempää, kevyempää ja silti rikasta elämää.