Vuosi on kulunut siitä, kun jännittävä pakomatkamme Pohjois-Italiasta kotikonnuille Suomeen alkoi. Monet loistavat suunnitelmat romuttuivat sitä mukaa, kun matka ja vuosi eteni. Talven pimeys tuntui syksyllä pelottavalta, mutta siitä selvittiin loistavasti. Saatiin lunta ja oikea talvi. Silti kevään valo, linnunlaulu ja mullasta ylös puskevat tulppaanit tuovat uutta elämänvoimaa. Kevään myötä mieliala kohoaa.
Olen seurannut muutamalla sosiaalisen median keskustelupalstalla useammankin kyselijän hätää löytää itselleen elämänhalua ja luottavaista mieltä koronarajoitusten jatkuessa ties kuinka pitkään. Pysähdyin miettimään, mitkä ovat olleet omia voiman- ja ilon lähteitäni sen jälkeen, kun kaikki muuttui ja hyvin rullaava, ennalta suunniteltu elämämme luisui ulottuvistamme. Jos olisin hyvä haltija ja minun olisi annettava kolme hyväksi koettua ohjetta, mitä ne olisivat?
1) Luontoelämykset
Kun vuosi sitten maaliskuussa tulimme Helsinkiin, eristäydyimme aika täydellisesti. Jokapäiväisiä retkiä luontoon jatkoimme kuitenkin samaan tapaan kuin Ligurian rannoilla ja rinteilläkin. Mietimme päivittäin, missä olisi vähiten muita lenkkeilijöitä ja vaihdoimme maisemia ahkerasti. Elimme mukana, kun kevät eteni. Hauskin havainto oli se, kun tajusimme Helsingin keskustan olevan autioin seikkailumaasto lähistöllä. Kadut olivat aavemaisen tyhjiä ja kaupat kiinni. Nautimme pienistä kaupunkiretkistä ja puistopiknikeistä. Helsinki on ehtymätön seikkalumaasto.
Kesällä emme ole Suomesta pois kaivanneet ennenkään. Oli vapauttavaa, kun tilanne helpotti ja oli mahdollista tavata muuta perhettä ja ystäviä. Luonnossa liikkuminen on ollut syksyn ja talven yli kantavin silta ensimmäiseen kevätpäivään asti ja jatkamme edelleen löhistöllä uusien suosikkipaikkojen kartoitusta.
2) Jotain merkityksellistä
Elämä on opettanut, ettei kannata käpertyä vain oman olemisensa ja mielialojensa ahtaisiin ympyröihin. Kannattaa löytää jotain merkityksellistä tekemistä. Jotain sellaista, missä voi olla toisille avuksi ja hyödyntää omia taitojaan. Itselleni se voi tarkoittaa kirjoittamista, vapaaehtoistyötä tai mentorointia. Myös uusien taitojen opettelua. Vuoden aikana ovat Teamsit ja Zoomit tulleet tutuiksi, italiankielen alkeet edenneet ja kotisivujen väsääminen edistynyt pienin askelin. Nettikursin avulla aloitin vuosikymmenten takaiset taijiharjoitukset uudelleen. Kärsivällisyysläksy on tullut samassa paketissa.
3) Kiitollisuusrituaali ja onnistumisjuhlat
En väitä, ettenkö hetkittäin tipahtaisi siihen ansaan, että suren toteutumattomia unelmiani. Talvea Italiassa ja Välimeren valoa. Samalla olen kiitollinen siitä, että olemme pysyneet terveinä, olleet lähempänä Suomessa asuvaa sukua ja löytäneet paljon iloa arjen pienistä asioista. Meillä on miehen kanssa jokailtainen kiitollisuuden rituaali, jossa muistelemme päivän tähtihetkiä. Yritin alussa rajata ne kolmeen, mutta ymmärsin, kuinka typerää se on. Kysymys on siitä, millaisin silmälasein maailmaa tarkastelemme. Runsaus ei suostu kutistettavaksi, kun sen on päästänyt valloilleen.
Koska kevään aurinkoiset päivät sykkivät uutta elämänvoimaa, päätin julistaa kevään juhlakauden alkaneeksi. Ei ole niin pientä ilon aihetta, etteikö siitä saisi juhlaa aikaiseksi. Juuri tänään juhlimme sitä, että kevät on virallisesti alkanut. Ehkä voisi oikein pukeutua teemaan ja vähän tanssahdella.