Search
  • Anja Kulovesi

Luovuusleiri Liguriassa


Huhtikuinen Liguria, ryhmä ennakkoluulottomia ystäviä ja sopiva määrä seikkailua, mitä muuta voi keväältä toivoa? Vihdoinkin pääsin jakamaan parhaimpia löytöjämme Italian tutuilla rinteillä ja rannoilla. Halusin viedä vieraamme Lumottuun puutarhaan, Ikuisen kesän penkille ja pienille pyhiinvaelluksille. Vuosikymmenten kokemuksella tiesin, että aina tapahtuu myös jotain yllättävää. Koskaan ei voi tietää, miten tarina haluaa toteuttaa itsensä. Tarvitaan läsnäolon taitoa, joustavuutta ja improvisointivalmiuksia. Toisaalta aina voi myös luottaa siihen, että ihmiset ovat luovia ja jokaisella on oma palansa käsikirjoituksesta mukanaan. En halunnut tarjota liian valmista ohjelmaa liian tiukalla aikataululla. Leppoisa Dolce Tempo -matkailu istuu paremmin Ligurian rinteiden tunnelmaan.


Minua kiinnostaa löytöretkeily paikoissa, jotka eivät näy joka turistiesitteessä. Tämä edellyttää hidasta matkailua, paikallisiin tutustumista ja tunnelmiin virittymistä. Liguriassa tuntuu olevan yltäkylläisesti kiehtovia seikkailumaastoja. Jokaisella kylällä ja kaupungilla on mielenkiintoinen historia taustalla. Vähän ränsistyneiden rakennusten kätköissä asuu iloisia ja elämänmyönteisiä ihmisiä. Jokaisen kylän tunnelma on omanlaisensa. Takuuvarmasti jokaisesta kylästä kuitenkin löytyy yksi tai useita vanhoja kirkkoja taideaarteineen, toriaukea ja asukkaiden suosima erinomaista ruokaa tarjoava ravintola. Yksi luovuusleirin ideoista oli katsoa ympäristöä uteliain silmin ja löytää arjen kauneus ja pienet tai suuret aarteet. Tällainen asenne edellyttää valmiista odotuksista luopumista, heittäytymistä ja aistien avaamista havaitsemaan enemmän kuin se, minkä ensi vilkaisulla näkee, esitteestä lukee tai oppaalta kuulee. Luovuusleiriläiset tuntuivat olevan täysillä mukana löytöretkeilijän asenteella ja uteliailla silmälaseilla varustettuina. Parasta mahdollista seikkailuseuraa.


Me vierailimme Ikuisen kesän penkillä, eikä se tuottanut pettymystä. Siellä tuntuu aina olevan tyyntä ja auringonpaisteista. Vaelsimme vanhaa Rooma - Santiago de Compostela pyhiinvaelluspolkua ihastellen keväisiä kukkivia rinteitä. Jokainen astui vuorollaan harmaasta kiviportista, josta sellaiset historialliset henkilöt kuin Macchiavelli, Napoleon Bonaparte ja pari paavia olivat kulkeneet. Tietysti vierailimme myös aistimassa Dolceacquan tunnelmia, vaikka se takuuvarmasti löytyy kaikista turistiesitteistä kiitos Claude Monet'n, joka maalasi kaupungin harmaan kivisillan. Huhtikuun alussa arkisena iltapäivänä kadut ovat kuitenkin hiljaiset ja vierailija voi rauhassa kuljeskella kapeilla kujilla, kiivetä portaita ja kuvitella, millaista elämä Dolceacquassa on ollut vuosisatoja sitten. Talojen seiniin maalatut kuvat ja ritareiden hahmot auttavat visualisoinnissa.


Hanburyn puutarhassa sai rauhassa viettää hiljaisten vyöhykkeiden päivää lumoutuen rinteille kerroksittain levittyvän puutarhan runsaudesta. Siellä täällä on houkuttelevia penkkejä istahtaa kuuntelemaan lintujen laulua ja ihastelemaan kevään värimaailmaa. Jokainen kokee kauneuden ympärillään omalla tavallaan. Vaikka aika lumotun puutarhan uumenissa voi hetkellisesti kadota, puisto neljäsataa vuotta vanhoine oliivipuineen ja valtavine luonnontilaan jätettyine palmuineen kertoo koko ajan tarinaa elämän kiertokulusta, sen alun raikkaudesta, kukoistuksesta ja kuihtumisesta. Sopivasti meren ikuisen laulun säestyksellä Dolce Tempo tyyliin.


Bussana Vecchia, vuoden 1887 maanjäristyksessä tuhoutunut kylä, joka ei suostunut kuolemaan, on raunioille rakennettujen asumusten erikoinen maailma. Huolimatta viranomaisten ajoittaisesta puuttumisesta, pieni joukko taiteilijoita, hippejä ja entisten asukkaiden jälkeläisiä on nostanut kylän uuteen elämään. He järjestävät tapahtumia ja myyvät taidettaan turisteille. Heillä on työpajoja, kahviloita ja ravintoloita. He ovat tehneet kylästä luovan, taiteellisen ja ainutlaatuisen koko maailmassa. Mikä sen kiinnostavampi kohde luovuusleiriläisille. Olin aiemmin tutustunut kylän asukkaaseen Louisaan, jolla on upea puutarha useassa kerroksessa, joita kapeat kiviportaat yhdistävät. Louisan luovuuden ja käsien loihtimassa puutarhassa kasvaa sadoittain kaktuksia, mehikasveja, vesikasveja ja useita harvinaisuuksia. Vielä kiinnostavampaa on kuunnella Louisan tarinoita elämästä kylässä. Hän on siitä harvinainen asukas, että on jo vuonna 1981 kylään rannikolta muuttanut italialainen. Nykyasukkaat tulevat 17 eri maasta.


Tietysti vietimme myös italialaista iltaa terassillamme. Ostin paikallisesta pizzaravintolasta valmiit taikinat, kuumensimme ulkokeittiön pizzauunin ja jokainen meistä loihti omat pizzansa oikeaoppisesti ilman kaulinta taikinan muotoillen. Operaatio oli jännittävä, mutta yleinen mielipide oli, että söimme elämämme parhaat pizzat. Luovuusleirin ohjelma koostui hyvin erilaisista palasista. Alkuperäisessä suunnitelmassani oli kohteita, joissa emme koskaan ehtineet käydä. Liguria ei osaltamme tullut valmiiksi sen enempää kuin elämäkään koskaan tulee. Jätimme jälkeemme pieniä jälkiä aiemmin kulkeneiden päälle. Hetken aikaan muistelomme vielä harhailevat rinteillä, kunnes uudet luovuusleirit kutsuvat.

***

Anja Kulovesi kirjoittaa Italiassa Luovuusleiri Liguriassa elämysmatka- ja Dolce Tempo matkakirjaa.

Inspiraatiokirja ikääntyville odottaa julkaisuaan.

61 views0 comments

Recent Posts

See All