Minulla oli loistavia suunnitelmia keväällä. Ideoin varaston siivoamista laatikko kerrallaan pieninä annoksina. Tein listaa muista tarpeellisista kotiin ja perheen hyvinvointiin liittyvistä tehtävistä. Ehdotin miehelle puistotreffejä kerran viikossa - aina uuteen puistoon. Laadimme yhdessä luettelon kiinnostavista paikoista, joissa vierailisimme kesän aikana. Kirjoista, joita lukisimme. Ystävistä, joita kutsuisimme kylään tai piknikille. Mutta miksi, oi miksi, suurin osa loistavista ja pääasiassa mukavista asioista on edelleen tekemättä?
Analyyttinen minä alkoi tehdä inventaaria siitä, mihin kesämme todellisuudessa kului. Improvisoimme päivän ohjelmat säästä riippuen. Koska helteitä riitti, terassille suunnittelemani laatikkojen siivousoperaatio ei houkutellut. Sain uuden tekonivelen ennen juhannusta ja se rajoitti liikkumista ja retkeilyä osan kesää. Onnistuimme kartoittamaan parhaat hiekkarannat lähistöllä, sellaiset, joista pääsin helposti kävellen vesijuoksemaan - ennen kuin sinilevät muuttivat tilanteen. Innostuin kirjoittamaan kesken olevaa kirjaa ja löysin lisää uusia haastateltavia ja kiinnostavia aiheita. Kuuntelimme miehen kanssa mukaansa tempaavia äänikirjoja ja nautiskelimme kotikokkauksesta. Kun merivesi kylmeni, siirryin lähes jokapäiväisiin vesijuoksuharjoituksiin Altaalle. Hoitelimme pientä terassipuutarhaamme iloiten sen yrteistä, tomaateista ja kurpitsankukista, parista kurkustakin. Luin kirjani aiheeseen löyhästi liittyviä teoksia, joita mies kävi kirjastosta hankkimassa. Ja kyllä, muutamat puistotreffitkin toteutettiin.
Kesä alkaa olla lopuillaan ja syksy päivystää jo muutamien päivien tai viikkojen takana. Mukava kesähän tämä oli. Upeat säät, kaunis kaupunki ja rentoa kesästä nauttimista. Suorituskeskeisessä kulttuurissa sellaiseen antautuminen ei välttämättä suju helposti. Ei ainakaan täydellisyyden tavoittelijoilta tai monta rautaa kerralla tulessa tyypeiltä, joille riippukeinuun pilviä katselemaan heittäytyminen tuntuu laiskottelulta. Kesän valo ja spontaanit kesäpuuhat ovat kuitenkin ladanneet akkuja seuraavia vuodenaikoja varten. Syksyn värit ja runsas sato viimeistelevät homman. Uusien alkujen lupaava aika on aivan kynnyksellä. Kun uusien alkujen kumppaniksi vielä rekrytoi järkevät dead linet, luulen, että itselleni sopivat ainekset ovat kasassa. Ehkä vähän kannattaa priorisoidakin. Jos sen kirjan nyt viimeistelisi ja päästäisi riemulla käsistään seuraaviin vaiheisiin.
Anja Kulovesi on tieto- ja lastenkirjailija, joka kirjoittaa Inspiraatiokirjaa ikääntyville.
Comments