Mummot barrikadeille- omalla tavallamme

Jos me emme ole mukana, joku muu kirjoittaa tarinan puolestamme.”

Minun sukupolveni eli aikaa, jolloin maailma todella muuttui ympärillämme. Ehkä emme olleet barrikadeilla, mutta olimme osa aikakautta, jossa moni asia kääntyi uuteen suuntaan:

• Nuorisokulttuurin synty: Ensimmäistä kertaa nuorilla oli oma musiikki, muoti, kieli ja asenne. Beatlesit, Rolling Stones, Woodstockin henki – nuoruus sai uudenlaisen merkityksen.

• Musiikin voima: Rock, pop, jazz ja folk soivat muutoksen ääniä. Bob Dylan, Joan Baez, Jimi Hendrix ja monet muut toivat viestejä vapaudesta ja vastarinnasta koteihin ja kaduille.

• Sodanvastaiset liikkeet: Vietnamin sodan vastustus näkyi uutisissa ja keskusteluissa, vaikkemme itse marssineetkaan.

• Pukeutumisen ja arjen vapautuminen: Farkut, poikien pitkät hiukset, minihameet – me olimme ensimmäisiä, jotka pukeutuivat aidosti omalla tavallaan.

• Naisten aseman muutos: Ehkäisypilleri, naisten oikeuksien nousu ja tasa-arvokeskustelut muuttivat perheiden ja yhteiskunnan arkea.

• Luontotietoisuus: Ensimmäiset ympäristöliikkeet ja luonnon puolustaminen nousivat puheenaiheiksi.

• Kansainvälisyys ja solidaarisuus: Rajat alkoivat tuntua matalammilta, ja maailma yhteisemmältä.

  
  

Nyt tarvitaan samaa rohkeutta – mutta eri näyttämöllä. Tämä aika ei kaipaa hiljaisia takarivin mummoja vaan eturivin vaikuttajia. On aika muuttaa vanhenemisen tarinaa: emme ole elämän varjoissa piilottelevia haamuja vaan aikamme todistajia ja toimijoita. Meillä on muistot siitä, mitä on rakennettu – ja velvollisuus suojella sitä, mitä vielä voidaan pelastaa. Kestävä maailma, jossa ilmasto, luonto ja ihmisoikeudet ovat meidänkin vastuullamme. Mummojen teot voivat olla sanoja, kuvia, videoita, kannanottoja, keskustelutilaisuuksia, blogeja, yhteisöjä. Me voimme olla esimerkki siitä, että aktiivinen kansalaisuus ei pääty eläkeikään – se saa silloin siivet alleen.

Liittoudutaan nuorten kanssa, joiden koti on tulevaisuudessa. Tarjotaan heille se, mitä he eivät vielä näe: vuosikymmenten perspektiivi, viisaus ja rohkeutta. Jos me emme ole mukana, joku muu kirjoittaa tarinan puolestamme – eikä se juuri nyt näytä hyvältä. Astutaan ulos ahtaista raameista ja piirretään omat kehyksemme. Ja venytetään ne niin suuriksi, että sinne mahtuu maailma.

Me voimme verkostua, jakaa tarinoita ja kertoa, miltä maailma näyttää ikääntyvän, maailmaa nähneen ja kokeneen silmin. Voimme mentoroida, tehdä taidetta, kirjoittaa, kohdata päättäjiä ja jakaa ajatuksia nuorten kanssa. Pienet teot ja tavalliset sanat voivat jo muuttaa ilmapiiriä paljon.

Hyvinvointi syntyy tekemisestä, ei odottamisesta. Siksi jokainen keskustelu, teksti ja yhteinen hetki on tärkeä. Meidän ei tarvitse olla äänekkäitä tai esillä joka paikassa, mutta voimme olla mukana omalla tavallamme siellä, missä asioita ratkotaan

.