En lähde matkalle asuakseni hienoissa hotelleissa, shoppaillakseni vieraissa kaupungeissa tai huvitellakseni sydämeni kyllyydestä, vaikka tiedän, että niistä voi nauttia. Minä haluan enemmän. Matkustan, koska olen ahne elämälle. Haluan ihmetellä luonnon monimuotoisuutta ja kauneutta tällä planeetalla, eivätkä kohteet lopu ikinä. Haluan nähdä, miten ihmiset rakentavat hyvän arjen minulle vieraassa maassa. Haluan kokea, kuka minä olen tutun ympäristön ja arkirutiinien takana. Haluan aistieni avautuvan niin, että unohdan ajan kulun. Matkailun murroksessa olen vieraantunut massaturismista ja yhä uusien elämysten kiihkeästä etsimisestä tiedostavampaan, paikalliseen matkailuun.
Kun löysin itseni Ligurian rinteiltä viettämästä talvikuukausia, en tietoisesti valinnut hidasta matkailua. Tulin temmatuksi mukaan paikallisten kylien ja niiden asukkaiden elämään pikkuhiljaa. Luovuin tarpeesta kokea mahdollisimman monta kylää nähtävyyksineen. Luovuin aikatauluista ja uppouduin lähialueen ympäristöön usein sattuman johdattamana. Ehdin kokea kevään ihmeellisen etenemisen pienistä yksityiskohdista lumoutuen. Minusta tuli vähemmän suorituskeskeinen ja kiireinen. Liguria osoittautui juuri oikeaksi oppimisympäristöksi tähän, vaikka siellä sykkii kiihkeää elämänvoimaa ja kiinnostavia kohteita on runsaasti tarjolla.
Jos minun pitäisi kuvata tarinoita, jotka muuttivat minua Italian Rivieralla, en tunnistaisi kaikkia. Menee hetki aikaa palauttaa itsensä ympäristöön, jonka ennen matkaa jätti taakseen. Sekään ei ole säilynyt entisellään. Jokainen matka muuttaa ihmistä, mutta myös entinen kotiympäristö on matkannut ajassa piirun verran erilaiseen tilaan. Varmaa on, ettemme palaa eiliseen. Jotain uutta on jälleen alkamassa.
Yksi hitaan matkailun hyviä puolia on se, että matkustaa lentämisen sijaan maata myöten kotiin. Näin ehtii jättää talvielämän Välimeren rannoilla taakseen, ennen kuin saapuu Suomeen. Viipyilevän matkanteon jälkeen kaikki aistit ovat mukana kotiinpaluun hetkellä. On jo tottunut avaamaan uteliaana silmänsä uuteen päivään ja ihmettelemään, missä nyt ollaan. Enää ei odota näkevänsä Ligurian rinteitä tai turkoosina kimmeltävää Välimerta. Varhain Italiassa alkanut kevät jatkuu läpi Euroopan pohjoiseen siirryttäessä. Tänä vuonna otin aikalisän ja pysähdyin Pärnuun ennen kotiin paluuta. Viron kesäkaupunki on vielä toukokuussa hiljainen. Monen väriset sireenit ja hevoskastanjat kukkivat ja puutarhat kukoistavat. Hiekkarannalla on enimmäkseen autiota. Kevään lumovoima nappasi minut otteeseensa ja jouduin välitilaan keskelle värejä, tuoksuja ja raikkaita merituulia. En ole Italiassa, enkä Suomessa. Elämän välitilat antavat mahdollisuuden katsoa sekä taaksepäin että eteenpäin ja ennen kaikkea pysähtyä siihen, missä on nyt. Jos hyvin kävisi, jotain tästä luontevasta läsnäolosta säilyisi vielä arjessa kotonakin.
***
Anja Kulovesi on tieto- ja lastenkirjailija, joka viimeistelee Luovuusleiri Liguriassa kirjaa mystisistä kutsuista, hitaasta matkailusta ja Ligurian kylistä.