Marraskuu. Niin pimeää. Olen vaarassa hukata kirkkaat hetkeni sen tummiin varjoihin. Tarvitsen inspiraatiotuliani ja hetkiä, jolloin muistan, mikä on oikeasti tärkeää. Minulla on ollut loistavia suunnitelmia ja hyviä aikeita. Olen unohtanut ne. Missä on pimeiden aikojen loitsukirjani?
Minulla on valoaddiktio. Tapanani on paeta pimeyttä jonnekin, missä on valoa päivisin. Öiden kuuluukin olla pimeitä, mutta se riittää. Juuri nyt maailmassa on niin paljon epävarmuustekijöitä, ettei minulla ole lupausta siitä, koska täsmälleen voin vilahtaa ulos tästä pimeyden ansasta. On etsittävä keinoja kytkeytyä elämänvoimiin ja ilon lisäämiseen. Haluaisin enemmän kuin selviytymiskamppailun tai talvihorrokseen vajoamisen. Pelkkä itseni viihdyttäminen ei sekään ole tavoitteeni. Haluan napata kaamoshetkien parhaan annin tietämättä mitä se sisältää. Mitkä ovat sen kätketyt aarteet? Millä taikasanoilla voi sukeltaa salaisuuksien äärelle? Oletuksista ja hallinnan tarpeesta luopuminen? Pysähtyminen? Aistien avartaminen? Leikki?
Jos olisi loitsukirja pimeän ajan elävöittämiseen, missä se olisi? Aloitan kurkottamalla kirjahyllyyni. Nappaan ensimmäiseksi kelttiläistä viisautta oppaanani Caitlin Matthews. Kelttivuosi alkoi Samhain juhlalla pyhäinpäivän aikaan. Kirjani nostaa marraskuun teemoiksi kohtalon, syklit ja ikäkaudet, täyteyden ja tyhjyyden sekä kestävät traditiot. Saan vahvistuksen voittaa vaikeudet etsimällä syvempiä voimavaroja ja miettimällä toiminnan luonnetta, suuntaa ja vapautta toimia. Olen tainnut viime aikoina etsiä syvempiä voimavaroja nukkumalla tavallista syvempää unta pitkään. Lupaan käydä nukkumaan vielä vähän aiemmin, sillä kehoni tarvitsee nyt enemmän unta kuin kesällä. Saan muitakin käytännön viestejä itseltäni. Aloin kaivata aamiaiselle oransseista hedelmistä juuri puristettua tuoremehua ja lisää marjoja. Yritän napata jokaisen valoisan hetken pilvisten päivien lomasta. Tänään sininen taivas piristi hetken aikaa ulkoilua. Sillä oli taianomainen kyky muuttaa tunnelmaa iloisemmaksi.
Millaista on se toiminta, joka sujuu nyt parhaiten ja tuottaa iloa? Juuri nyt ei kannata väkisin kamppailla koko To-do listan kanssa. Aika luonnostani poimin hauskimpia ja helpompia tehtäviä ensin. Lähtökitkaongelman jälkeen on helpompi edetä vähän hankalampienkin tehtävien kanssa. Pienin askelin ja piristävin palkinnoin. Kirjoitan, kun saan inspiraation. Luen viisaita kirjoja ahmimatta tai kuuntelen jotain mieltä ylentävää illan myöhäisinä tunteina. Avarran näkökulmia pelaamalla miehen tai ystävien kanssa näkökulmien muutospelejä. Syntyneissä keskusteluissa ajaudutaan helposti syntyihin syviin, joihin kepeinä kesäpäivinä tuskin eksyttäisiin.
Avaan kelttikirjan vielä satunnaisesta paikasta ja saan lahjaksi taikasanan SPONTAANISUUS. "Spontaanisuus on suuri lahja. Se vahvistuu meissä sitä mukaa kun onnistumme elämään hetkessä sen sijaan, että jäämme eiliseen tai riennämme huomiseen. Sekä muistomme että odotuksemme voivat estää uusia oivalluksia syntymästä. Spontaanius vaatii täyden läsnäolomme. Spontaanius kohottaa meidät tavanomaisesta tylsistyneestä olotilasta täysin erilaiselle elämisen tasolle. Sen sykkivä kosketus reagoi kaikkeen siihen, mikä on kaunista, harmonista ja tarjoaa elämänvoimaa."
Taisin löytää ensimmäisen loitsuni. Toivon myös sinulle kaikkea sitä, mikä on kaunista, harmonista ja tarjoaa elämänvoimaa. Myös marraskuussa. Ja etenkin juuri nyt.
***
Anja Kulovesi on tietokirjailija, lastenkirjailija ja mentori. Hänen seuraava kirjansa Mysteerikoulu ilmestyy lähiaikoina.