Vanhuus tarvitsee uuden tarinan

Moderni kulttuuri on tarinattomuuden kriisissä. Vanhoja kertomuksia on purettu,

eikä uusia ole syntynyt tilalle. Tämän seurauksena ihmiset kokevat merkityksen

puutetta, identiteettikriisiä ja kulttuurista hajanaisuutta. Kun yhteinen tarina katoaa,

ihminen jää helposti yksin ihmettelemään, mikä on elämäni suunta. Minkä tarinan

haluan elää todeksi?

Miksi tarinat ovat tärkeitä?

Psykologi Carol S. Pearson muistuttaa, että ihmiset eivät elä vain faktojen

maailmassa, me elämme myös tarinoiden maailmassa. Tarina antaa vastauksia

kysymyksiin: kuka minä olen, mihin olen matkalla ja mikä on elämässä tärkeää.

Kun tarina puuttuu, myös identiteetti alkaa horjua.

Kirjassaan The Visionary Spirit Mick Collins esittää, että moderni kulttuuri on

kadottanut yhteyden siihen kerrokseen, jossa syntyvät myytit, symbolit ja

merkitykset. Ilman sitä yhteyttä kulttuuri muuttuu helposti tekniseksi, tehokkuutta

korostavaksi, mutta merkitykseltään ohueksi. Ihmiset osaavat rakentaa

järjestelmää, mutta eivät enää tiedä, miksi sitä rakennetaan.

Yksi selkeimmistä tarinattomuuden alueista on vanheneminen. Vanhuudesta

kerrotaan lähinnä hiipumisen kertomusta. Tämä tarina ei vastaa todellisuutta.

Elämme historiallisessa tilanteessa. Ihmiset elävät pitkään, ja eläkkeelle jäämisen

jälkeen voi olla edessä vielä 20–30 vuotta aktiivista elämää. Silti kulttuurimme ei

oikein tiedä, mitä tämä elämänvaihe tarkoittaa. Vanhuudesta kerrotaan edelleen

sama vanha tarina: luopumista, hidastumista ja sivuun siirtymistä. Kyse ei ole vain yksilöllisestä muutoksesta vaan kulttuurisesta murroksesta. Tarvitsemme uuden tarinan, joka vastaa kysymykseen: mitä vanhuus voi olla, mikä on kokeneen sukupolven rooli ja miten elämän kolmas vaihe voi olla luova ja merkityksellinen.

Olemmeko uuden tarinan kynnyksellä?

Kulttuurit muuttuvat harvoin pelkkien päätösten kautta. Ne muuttuvat silloin, kun

tarinat muuttuvat. Kun vanhuudesta kerrotaan vain hiipumisen kertomusta, ihmiset alkavat elää sen mukaisesti. Kun uusi kertomus aktiivisesta, luovasta ja merkityksellisestä kolmannesta kierroksesta syntyy, todellisuus alkaa muuttua. Kulttuurinen muutos alkaa yksittäisten ihmisten päätöksestä olla tottelematta tarinaa, joka ei tunnu heidän omaltaan. Yhteiskunta yrittää työntää heidät sivuun,

mutta he eivät suostu katoamaan. He perustavat yrityksiä ja kerhoja, käynnistävät

projekteja ja liikkeitä. He sytyttävät pieniä merkityksellisiä yhteisöjä ja käyttävät

vapautta, jonka vuosikymmenet ovat tuoneet.

Carol S. Pearson korostaa, että ihmiset ymmärtävät elämäänsä arkkityyppisten

tarinoiden kautta. Moderni yhteiskunta on kadottanut kolmannen elämänvaiheen

arkkityypin. Monissa vanhoissa kulttuureissa vanhuus merkitsi näkijän, tarinankertojan ja neuvonantajan roolia.Teollisessa yhteiskunnassa tästä vaiheesta tuli hallinnollinen kategoria: eläkeläinen. Syntyi arkkityyppinen tyhjiö. Arkkityypit – kuten etsijä, kapinallinen, viisas tai luoja – ovat kulttuurisia malleja, jotka auttavat meitä hahmottamaan, kuka minä olen ja mihin olen matkalla.

Kapinallisen tehtävä on rikkoa vanha järjestys ja kyseenalaistaa vallitseva tarina ja samalla vapauttaa tilaa uudelle. Hän haastaa aikamme vanhuuden passiivisen tarinan.

Viisaan arkkityyppi on nähnyt paljon, hän ymmärtää elämän ristiriitoja ja osaa

tarkastella maailmaa laajasta perspektiivistä. Luoja (creator) synnyttää uusia muotoja ja rakentaa kulttuuriin jotain, mitä siellä ei vielä ole. Hän ei analysoi vanhuutta, vaan kirjoittaa sille uuden tarinan. Yhteiskunnat muuttuvat usein silloin, kun uusi arkkityyppinen tarina alkaa levitä.

Ehkä elämän kolmannella kierroksella alkaa näkyä myös uusia arkkityyppisiä

hahmoja, jotka vastaavat tämän ajan haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Ihminen

huomaa eräänä päivänä, että suurin osa elämää on jo eletty. Sen sijaan, että jäisi

suremaan menetettyä, hän kysyy: Mikä kaikki on vielä mahdollista? Vanhuuden

uudisasukas lähtee kokeilemaan asioita, joita ei ennen ehtinyt tai uskaltanut tehdä.

***

Anja Kuloveden tuleva kirja Kolmas kierros - uusi tarina vanhuudesta kutsuu lukijan

tutkimaan, millainen voisi olla uuden vanhuuden tarina – elämä, jossa kokemus

muuttuu näköalaksi, vapaus luovuudeksi ja kolmas elämänvaihe uudeksi aluksi.