Varastolaatikoiden valtakunnassa

Olen unohtunut pariksi viikoksi varastolaatikoiden ihmeelliseen valtakuntaan. Kuinka paljon keskeneräisiä käsikirjoituksia ja suuria ideoita tänne unohtuneiden unelmien hautausmaalle onkaan kertynyt! Tarkoitukseni oli tehdä suursiivousta toteuttaen teemaa vähemmän on enemmän, mutta jotkut oivalluksista ovatkin heränneet henkiin ja haluaisivat tulla näkyviksi. Nyt etsin kiihkeästi kysymyksiä ja vastauksia: mikä on arvokasta, mikä on mahdollista juuri nyt, mistä voin huoleti päästää irti.

Keskeneräisen voima

Kaikki jälkeeni jättämä keskeneräinen näytti ensin hajanaiselta ja turhalta. Mutta kun avasin vanhoja vihkoja, kansioita ja lukuisia päiväkirjoja oivalluksineen, jäin miettimään, ettei moni keskeneräinen ehkä olekaan epäonnistunut – se on jäänyt kesken hyvästä syystä. Ajan puutteesta, väärästä ajankohdasta, jostain vielä tärkeämmästä. Jotkut jutut kaipasivat kypsymistä, kumppaneita tai kysyntää. Joitain niistä voi uudessa valossa, uudenlaisella ymmärryksellä ottaa käyttöön. Joitain voi päästää irti ilman häpeää. Ehkä ne löytävät muita toteuttajia kollektiivisen kentän ideamarkkinoilla. Keskeneräisyys ei ole heikkoutta, se on arvokasta potentiaalia, joka käy kyselemässä, olisitko kiinnostunut, muttei pahastu, jos teet muita valintoja.

Täydellisyyden sumuun eksyneet

Jo kauan sitten ymmärsin, että täydellisyyden tavoittelijan tie on päättymätön. Tiedostaminen ei kuitenkaan kokonaan vapauta tästä aina upeampaan pyrkimisen tarpeesta - ei edes iän myötä. Tässä omien mielikuvien harhassa moni ihan hyvä juttu jää julkaisematta, riittävän laadukas toteuttamatta. Entä jos jonkin pitääkin olla vähän repaleinen, jotta joku toinenkin uskaltaa tehdä jotain keskeneräistä näkyväksi? Riittävä, rehellinen ja elossa oleva on parempi kuin kunnianhimosta, pelosta tai loputtomasta hiomisesta ullakolle unohtunut hylkiö.

Enemmän ei ole vastaus – syvemmälle on

Kulttuurimme kummallinen taikasana on kasvu, mutta ahneus ei ole vain materiaa – se voi olla myös elämänhalun ylikuormaa. Kun haluaa vielä matkustaa, kirjoittaa, oppia, vaikuttaa, kehittyä… Mutta mitä jos riittävä elämä ei ole se, mihin kaikkeen ehtii – vaan se, että tekee ihmeitä niillä korteilla, jotka jo on? Uskaltaa päästää irti ylenpalttisesta ja elää itsensä näköistä elämää.

Itsesi näköinen tarina rauhoittaa, sen rytmi tuntuu kehossa oikealta, se ei vertaile eikä pyydä lupaa. Se ei vaadi uusia ihmeellisiä kortteja. Se syntyy, kun katsot tarkemmin niitä, jotka sinulla jo on. Ne eivät ehkä ole täydellisiä, mutta ne ovat totta. Kun teet valinnan, tunnet, että jokin loksahtaa paikalleen – ilman selityksiä.

***

Mysteerikoulun lukupiirissä keskustellaan teemasta lisää syksyllä. Jos olet kiinnostunut, laita viesti: anja@suninnovations.fi