Hyvää elämää etsimässä

Second hand -liikkeen omistaja Alassiossa kantaa turkkia ulos kadulle, asettelee sen näkyville kuin esineen, jolla on arvo ja historia. Kaksi vanhaa naista kulkee käsikynkässä kapealla kujalla. Violettiin pukeutunut rouva ja ystävä, jolla on leopardihousut, ovat tulleet iltakävelylle. Tässä ei ole kyse vain tyylistä. Tässä on kyse näkyvyydestä. Sama ilmiö, eri näyttämöt Kun kirjoitin edellisen blogin Alassion vanhoista rouvista, jotka eivät istu beigeen, kyse oli näkyvyydestä

Näen Alassiossa päivittäin omalla tavallaan radikaaleja vanhuksia. Se, mikä kiinnitti huomioni oli heidän tyylikäs ja usein omintakeinen pukeutumisensa. Rouvia pinkissä, punaisessa, rohkeissa väreissä, mutta jotenkin levollisesti ja itsestään selvinä, ei huomiota hakevina. Myös iäkkäillä herroilla on usein hyvin istuva takki, tyylikäs kaulaliina, suora ryhti, hattu päässä. Usein seuralaisena kulkevan koirankin vaatetus on jatkumoa isäntäväen tyylikkyydelle. Pukeudun omaan tar