Millainen olisi onnellinen suhde aikaan suorituskeskeisessä ja kiihkeärytmisessä maailmassa? Tänä talvena hankin kokemuksia hitaasta matkailusta Italiassa. Tekisi mieli kääntää paikallinen termi dolce tempo suloiseksi aikaan sulautumiseksi. Sellainen ei ole minulle, kiihkeästi tulevaisuuteen kurkottajalle, helppoa, mutta on minullakin runsaasti kokemuksia ajantajun katoamisesta ja hetkistä, joihin haluaa jäädä viipyilemään loputtomiin.
Hitaaseen matkailuuni kuuluu valmiista odotuksista luopuminen ja kiireetön läsnäolo. On aikaa kokea ympäristö ja sen tapahtumat kaikilla aisteilla, olla utelias ja ihmetellä. Se ei tarkoita vain passiivista sivusta seuraajan roolia vaan myös ihmisten kohtaamista ja osallistumista näytelmän kulkuun siellä, missä se tuntuu soveliaalta. Hitaan matkailun myötä niin seutu kuin sen asukkaiden arki ehtivät tulla tutuiksi. Sen sijaan, että matkailu olisi rasittavaa, se muuttuu rentouttavaksi.
Näin joulun aluspäivinä jäin miettimään sitä, kuinka keskitalven juhla lopulta rauhoittaa touhotuksemme. Joulupöydässä istutaan pitkään ja hartaasti. Italialaisille se on tuttua, mutta jouluna se sujuu suomalaiseltakin. Ajankulu muuttuu joulun pyhinä. Se kutsuu heittäytymään sohvalle lueskelemaan kaikessa rauhassa. Tai leikkimään lasten kanssa. Kuka muistaa enää to-do -listoja ja tekemättömiä töitä? Joulumusiikki luo tunnelmaa ja perinteet yhdistävät sukupolvien ketjun. Kollektiivisessa kentässä leijuu tavallista enemmän leppoisaa hyväntahtoisuutta. Ehkä myös helpotusta siitä, että vuosi on kohta lopuillaan ja ollaan selvitty, nyt voi huokaista helpotuksesta. Yltiöpäinen tavaroiden hankintakaan ei enää taida kuulua jouluun. Ehkä dolce tempo onkin joulun paras lahja
***
Anja Kulovesi on kiireenkesyttäjä, tietokirjailija ja lastenkirjailija. Hän opiskelee hidasta matkailua Italiassa elämysmatkakirjaansa Luovuusleiri Liguriassa varten.