Pitkä elämä vapauttaa mielikuvituksen

Yhteiskunnan uudistuminen alkaa siitä, että ihmiset uskaltavat kuvitella toisin. Ia Adlercreutz pysähdyttää kirjoittamalla, ettei mielikuvitus ole ylellisyyttä vaan selviytymiskykyä. Hän puhuu ennen kaikkea lasten luovuuden suojelemisesta ja siitä, ettei aikuinen kadottaisi leikkimisen kykyään. Entä jos mielikuvitus ei ole ainoastaan lapsuuden ominaisuus vaan ihmisen elinvoiman lähde – erityisesti kolmannella kierroksella?

Juuri nyt yhteiskunta tarvitsee enemmän ihmisiä, joilla on kokemusta, perspektiiviä ja aikaa kuvitella toisin. Kun työelämän kiireet on kesytetty, tarjoutuu vapaus nähdä pitkät kaaret, suhteuttaa ilmiöitä ja tehdä rohkeita kysymyksiä. Mutta kutsutaanko ikäihmisiä ajatushautomoihin? Ovatko lapset, nuoret ja vanhukset mukana siellä, missä heidän asioistaan päätetään? Vai jätämmekö hyödyntämättä yhden tärkeimmistä voimavaroistamme – kokemuksen ja mielikuvituksen yhdistelmän? Keskustelu ikääntymisestä painottuu usein hoivaan, toimintakykyyn ja talouteen. Harvemmin kysytään, millainen ajattelun, mielikuvituksen ja kokemuksen voimavara kolmatta kierrostaan elävillä ihmisillä on.

Tehokkuus yksin kaventaa ajattelua. Kokemus ja mielikuvitus yhdessä tuovat siihen jotain uutta. Pitkä elämä voi vapauttaa ihmisen takaisin mielikuvituksen äärelle. Sen sijaan, että masentuisimme siitä, millaiseksi maailma on muuttunut, voisimme käyttää kokemustamme vaihtoehtoisten tulevaisuuksien ja luovien ratkaisujen kuvittelemiseen. Ehkä mielikuvituksella ei olekaan viimeistä käyttöpäivää. Ehkä juuri elämän kolmannella kierroksella siitä tulee yksi tärkeimmistä voimavaroistamme.

Ia Adlercreutzin kirjoitus: https://www.linkedin.com/posts/ia-adlercreutz-455bb6_mik%C3%A4-on-luovuuden-ja-leikin-rooli-yhteiskunnan-share-7483501896993804289-DIhN/?utm_source=social_share_send&utm_medium=member_desktop_web&rcm=ACoAAAADfCwByq41tZhnJYN1ILsecMpAZcfW_9Y

Anja Kulovedellä on tekeillä Yösateenkaari – kirja mielikuvituksen, uteliaisuuden ja elinikäisen ajattelun mahdollisuuksista. Se kutsuu lukijan salaiseen ajatushautomoon, jossa kokemuksesta ei rakenneta menneisyyden muistomerkkiä vaan tulevaisuuden työkalu.