Kuka kirjoittaa ihmiskunnan seuraavia kertomuksia?
- Anja Kulovesi
- Jul 31
- 2 min read

Tarinat ovat ihmislajin selviytymiskeino. Tarinat mahdollistivat yhteistyön. Yhteiset kertomukset loivat yhteisöjä. Homo sapiens menestyi osin yhteisten tarinoiden ansiosta. Mutta riittävätkö vanhat kertomukset enää globaalien ongelmiemme aikana?
Kertomusten risteyksessä
Olemme tottuneet puhumaan informaatiovaikuttamisesta. Ehkä seuraava käsite onkin narratiivinen vaikuttaminen. Ei vaikuteta ensisijaisesti mielipiteisiin, vaan siihen, millaisia kertomuksia ihmiset pitävät mahdollisina, millaisia identiteettejä he omaksuvat ja millaisia tulevaisuuksia he osaavat kuvitella.
Voimme kiistellä faktoista, mutta kertomukset määrittävät usein sen, mitä pidämme ylipäätään uskottavana, toivottavana tai edes kuviteltavana. Kohtaamme päivittäin satoja kertomuksia, joita emme itse ole valinneet. Osa niistä tulee päättäjiltä, osa medioilta ja osa algoritmien suosittelemina. Esille nousee myös uusi kysymys siitä, kuka päättää, mitkä näistä kaikista tulevat näkyviin. Kuka muovaa yhteistä mielikuvitustamme?
Kertomusten näkymätön kilpailu
Emme puhu yhdestä toimijasta, vaan kokonaisesta verkostosta. Mahdollisia vaikuttajia ovat kirjoittajat, kustantajat, media, elokuvateollisuus, mainostalous, alustojen omistajat, poliittiset toimijat tekoäly ja me itse. Joudumme kehittämään kykyämme elää yhtä aikaa useiden kertomusten kanssa. Jos ympärillämme kilpailee tuhansia kertomuksia - poliittisia, kaupallisia, uskonnollisia, algoritmien tuottamia - tärkeimmäksi taidoksi voi nousta kyky elää niiden keskellä menettämättä omaa ajatteluaan.
Vaikuttaminen tapahtuu eri tasoilla. Algoritmit määrittelevät, mitä tarinoita edes kohtaamme. Oma historiamme, arvot ja kokemukset vaikuttavat siihen, miten tulkitsemme tarinat. Olemme kaikki portinvartijoina siihen, mitä jaamme eteenpäin. Kun miljoonat ihmiset jakavat saman kertomuksen, siitä tulee osa yhteistä todellisuutta. On pelottavan ajankohtaista ajatella, että tulevaisuuden valta voi olla sellaisilla tahoilla, jotka estävät muiden kertomuksia tulemasta näkyviin.
Narratiivinen lukutaito?
Tulevaisuuden tärkeimpiä kansalaistaitoja ei ole vain medialukutaito, tarvitsemme myös narratiivista lukutaitoa. Voiko narratiivista joustavuutta oppia? Miten sitä opetettaisiin lapsille käytännössä? Miten kykenemme vaihtamaan näkökulmaa ja pystymmekö ymmärtämään myös sellaisia kertomuksia, joita emme itse kannata? Paljon kysymyksiä, joihin historia ei anna meille vastauksia, olemme itse kokeiluympäristö. Ehkä eniten minua kiinnostaa se, millaisia kertomuksia tarvitsisimme osataksemme kuvitella hyvän tulevaisuuden?
***
Yösateenkaari - salainen ajatushautomo kutsuu samaan pöytään tutkijoita, kirjailijoita, myyttien tulkitsijoita, aktivisteja ja näkymättömiä mentoreita eri aikakausilta. Ei etsimään yhtä totuutta, vaan laajentamaan yhteistä mielikuvitustamme.
Ilmestyy 2027.



Comments