Kuulutko heimoon, joka onnistuu huolestumaan paitsi omistaan, myös koko maailman asioista? Vietätkö unettomia öitä miettien ympäristöasioita, sotaa, mahdollisia sairauksia ja kaikkialla vaanivia vaaroja? Yön synkkinä hetkinä, vilkkaalla mielikuvituksella tästä taiteenlajista voi ottaa paljon irti.
Epäilen, että huolestumisen ylikierrokset voivat olla perinnöllisiä. Äitini oli erittäin taitava kauhistelija teemalla “voi hyvänen aika, mihin tämä maailma on menossa?” Olin itse taitavimmillani huolien kanssa tuskailussa yhdeksänkymmenluvulla. Valvotut yöt eivät edistäneet ongelmien ratkaisutaitojani, mutta silloin kun onnistuin viettämään huolivapaan yön, aamu valkeni valoisampana. Jossain vaiheessa ymmärsin, että monet tulevaisuuteen kohdistuneista murheistani olivat olleet turhia. Ihmeellisesti selvisimme hengissä päivästä toiseen ja lamakin meni ohi.
Vaikka iän myötä olen kyllästynyt kantamaan turhien huolien taakkaa, kyllä ilmastonmuutos, salaliittoteorioiden leviäminen ja eriarvoisuuden lisääntyminen näyttäytyvät synkkinä pilvinä tulevaisuuksien kuvissani. Joudun vähän väliä miettimään omaa rooliani ihmiskunnan haasteiden näytelmässä. Minusta ei ole maailman pelastajaksi, mutta mikä on roolini tässä ja nyt? Voisin jatkaa äitini tyyliin päivittelyä, mutta olisiko siitä iloa? Tosin äitini oli valoisa persoona, eikä jäänyt pitkäksi aikaa synkkien pilvien alle.
Olen joutunut analysoimaan huoliani sijoittamalla ne eri kategorioihin. Sellaisiin, jotka ovat henkilökohtaisia ja joille voi tehdä jotain. Niihin, jotka eivät ole minun polullani ja koko ihmiskunnan suuruisiin, joista on löydettävä itsensä kokoinen siivu. Tässä tulevat avainkysymykset avuksi: Onko minulla riittävästi tietoa aiheesta? Miten varmistan tietolähteeni? Ketä äänestän? Keiden kanssa voin toimia paremman huomisen puolesta? Levitänkö toivoa vai epätoivoa ympärilleni? Millaisia valintoja teen?
Viimeaikaisia huoliteemojani ovat olleet salaliittoteoriat, Venäjä ja matkailun aiheuttamat ympäristöongelmat. Liian nopeiden johtopäätösten ja heppoisiin ratkaisuihin päätymisen välttämiseksi, olen lukenut ja yhdessä miehen kanssa kuunnellut useita aiheisiin liittyviä kirjoja. Äänikirjojen kuuntelemisessa yhdessä on se etu, että voimme keskustella aiheesta vilkkaasti ja tuoda erilaisia näkökulmia ja tuntemuksia mukaan. Aika paljon uutta on tullut myös opittua. Kun näköalat teemoista laajenevat, ymmärryskin toivon mukaan lisääntyy.
Maailmassa, jossa vastakkainasettelu on lisääntynyt, joudun opettelemaan uusia taitoja. Kun tunteet nousevat pintaan, joudun harjoittelemaan itsehillintää, ennen kuin julistan ainoaa oikeaa totuutta tai ryntään barrikadeille kädet nyrkissä. Ehkä olisi myös hyödyllistä osallistua draamaharjoituksiin, joissa huolestumisen mestarit ja huolettomat hulivilit käyvät debattia keskenään toisiaan kunnioittaen. Jos elämä muuttuu liian vakavaksi, ehkä sitä voi keventää huumorin avulla tai katsomalla meidän haparoivia touhujamme pilven päältä ihmettelemällä äidin tavoin: “voi hyvänen aika, mihin tämä maailma onkaan menossa?” Sitten voi huokaista ja keittää kupposen kahvia tai teetä ja iloita siitä, että juuri nyt kaikki on kuitenkin hyvin.
***
Pyysin tekoälyä maalaamaan blogia varten kuvan. Sovellus Dall-E-2.
***
Anja Kulovesi on tieto- ja lastenkirjailija, jolta ilmestyi helmikuussa Mysteerikoulu. Inspiraatiokirja ikääntyville. Seuraavan kirjan Luovuusleiri Liguriassa teemoja ovat hidas matkailu, elämykset ja ligurialaiset kylät.