“Ollaan ohjelman kohde”, kiteytti mies erään keskustelun siitä, miksi meitä ei innosta tuttuun seremoniaan osallistuminen. Ohjelman kohde - nuo kaksi sanaa synnyttivät minussa heti tunteita. Haluan olla enemmän kuin ohjelman kohde! Kohteena oleminen kutistaa unelmat ja koko ajan syntyvät uudet mahdollisuudet. Ihmisten välisen luovuuden virta vaimenee. Alistuessani valmiiksi ajateltuun ja suunniteltuun laiskistun. Unohdan luomisvoimani.
Miten monessa eri yhteydessä ohjelman kohteeksi ajautuminen onkaan kohtalomme. Kansalaisina olemme lukemattomien virallisten ohjelmien kohteena. Olemme yleisönä valmiiksi käsikirjoitetuissa tilaisuuksissa. Tulemme kohdelluiksi osana laajaa massaa ja meihin kytketään ominaisuuksia erilaisiin rooleihin liittyvien oletusten pohjalta. Missä on se tila, jossa tuon yksilönä ideani, taitoni ja luovuuteni esille? Keiden kanssa toteutan unelmia hyvästä tulevaisuudesta? Kuka rohkaisee minua rikkomaan rajoja ja olemaan enemmän?
Huomaan saaneeni inspiraation kahteen viimeisimpään kirjaani halusta kyseenalaistaa ohjelman kohteeksi kutistuminen. Mysteerikoulu, inspiraatiokirja ikääntyville syntyi haluttomuudesta sulautua osaksi ikäihmisten massaa, josta puhutaan ja kirjoitetaan kulueränä, rasitteena, heikkoina holhottavina ja passiivisina olentoina. Kun yksilöt pääsivät ääneen, he lahjoittivat paljon tarinoita, ideoita ja viisautta. Heillä oli edelleen unelmia ja he toimivat aktiivisina yhteisön kehittäjinä hyödyntäen taitojaan. Merkityksellisyys olikin tärkeimpiä avainsanoja.
Viimeistelen Luovuusleiri Liguriassa nimistä kirjaa elämysmatkoista ja matkaelämyksistä. Se liittyy vuosikymmenten kokemuksiin matkoista, joissa jokaisella löytöretkeilijällä oli oma pääroolinsa eikä valmista käsikirjoitusta ollut. Kukaan ei joutunut matkanjärjestäjän ohjelman kohteeksi. Sen sijaan jokainen rakensi itselleen sopivan tarinan ja tuli osaksi yhteistä kertomusta, jossa oli tilaa kohtaamisille, yllätyksille ja heittäytymiselle. Läsnäolo oli antoisampaa kuin mahdollisimman moneen nähtävyyteen tutustuminen.
Koskaan ei voi tietää, mikä lause tai kysymys avaa uusia oivalluksia. Tänään miehen kaksi sanaa johtivat minut kysymään: “Jos en halua ohjelman kohteeksi, mikä olisi minulle mieluisampaa?” Entä, mikä olisi parasta, mitä voisin ajatella?