Ehkä kaikki alkoi au pair -vuodestani Yhdysvalloissa. Tai sitten sisälläni asui uusiin maailmoihin kurkottava levoton löytöretkeilijä jo lapsena. Muistan, että minua kiehtoi Peter Pan ystävineen, joille taikapöly antoi kyvyn lentää. Aikuisena sain työn kansainvälisessä yrityksessä, jossa työmatkat ulkomaille olivat tavallisia. Yrittäjäurani käynnistyi siitä, että vein pieniä ryhmiä seikkailemaan ulkomaille. Kohteiden valinta oli aina intuitiivista, enkä koskaan tiennyt etukäteen, koska löytöretki jossain kohteessa tuli osaltani valmiiksi ja seuraava seikkailumaasto alkoi lähetellä kutsujaan.
Parin viikon sisällä olen saanut mieltä lämmittäviä yhteydenottoja muutamalta ihmiseltä, jotka ovat olleet mukanani samoissa seikkailuissa. Kummastakin on yli kaksikymmentä vuotta aikaa! Kotkalainen ystävä muistelee lämmöllä tapahtumaa, jonka nimi oli “Valoa, iloa ja kohtaamisia Valamossa”. Itselläni on enää hyvin hämäriä muistikuvia siitä. Lappeenrantalainen mies oli ollut mukana vuosituhannen alussa oivallusten kurssilla, jolla oli hänelle suuri vaikutus. Hän pyysi anteeksi, ettei ollut aiemmin ollut yhteydessä ja antanut palautetta. En muistanut miestä, mutta tottakai yllättävä palaute tuntui hyvältä. Oma roolini näissä tarinoissa, jotka alkoivat jo 90-luvulla oli valita teema, aika, paikka ja lähettää viestiä eteenpäin. Sen jälkeen kaikilla kutsuun tarttuneilla oli omat tärkeät roolinsa. Jotkut kohtaamiset ja matkat muuttivat meitä enemmän, jotkut vähemmän. Olen onnekas saatuani jakaa seikkailuja niin monien kanssa. Ja matka jatkuu aina vaan.
Olen tehnyt useita löytöretkiä myös yksin. Joku sisäinen matkatoimisto on valinnut kohteen ja ilman agendaa olen kuljeskellut Lontoon kaduilla. Viipyillyt sen puistoissa ja itkenyt Miss Saigonin iltapäivänäytöksessä silmäni punaisiksi. Olen vaihtanut tammikuun pimeyden Singaporen epätodelliseen puutarhaunelmaan ja tankannut itseeni väriä ja elämänvoimaa seuraavia haasteita varten.
Nyt levoton vaeltaja minussa iloitsee retkistä yhdessä kumppanin kanssa. Ryhmien kanssa seikkailuissa on oma jännityksensä. Yksin vaeltelu on osin haikeaa, osin riemastuttavaa. Uusien polkujen avautuminen puolison kanssa tuo yhdessä ihmettelyn mausteita ja jakamisen iloa tutkimusmatkoihin. Karttamme on kutistunut Eurooppaan ja nyt useiden vuosien ajaksi Rivieralle. Elokuvista tutut rantatiet tuntuvat kotoisilta, mutta vielä tutkimattomat kylät, polut ja rinteet houkuttelevat yhä uusiin kokemuksiin. Kun pakkaamme reppuun retkieväät ja lähdemme kurkistamaan seuraavien mutkien taakse, ei koskaan voi tietää, mitä kaikkea siellä odottaa. Ja keitä me olemme uudessa tarinassa.
Anja Kulovesi on tieto- ja lastenkirjailija, jolla on keväällä 2022 Luovuusleiri Liguriassa.