Syntymäaikani määrittelee minut boomeriksi. Olemme eläneet niin kauan, että nuoremmat sukupolvet voivat ja uskaltavat jo hyväntahtoisesti naureskella omituisille tavoillemme. Olemme oman suorituskeskeisen aikakautemme ikonisia hahmoja. Tunnistan itseni vaikkapa boomereiden vuosikellon kuvauksesta siitä, millaiseen tervehdykseen päätämme sähköpostimme. Toisaalta näen ikäpolveni joukossa myös aikamoisen boomerikirjon. Kenties sukupolvikateus ajaa osan meistä opettelemaan nuorempien tavoille. Valitettavasti naamiointiyritys on yhä vaikeampaa. Parempi olla pokkana boomeri.
Olen aina ollut kiinnostuneempi tulevaisuudesta kuin historiasta. Haluaisin seikkailla boomerina metaversumissa. Toisaalta mieheni matkustaisi mielellään ajassa taaksepäin ihmiskunnan erilaisiin aikakausiin. Kumpikin meistä tekisi löytöretkiä ajassa. Käytännössähän näin on jo tapahtunutkin. Pystymme vielä hahmottamaan osan vanhempiemme ja isovanhempiemme tarinaa. Voimme eläytyä heidän ehkä hassuilta tuntuneisiin mieltymyksiinsä ja uskomuksiinsa. Muistoissamme pystymme hyvin saavuttamaan tunnelman lauantai-illan ehtookelloista ja radiossa soivasta vakavammasta musiikista, saunan jälkeisistä kahveista tuoreen pullan kanssa, vanhempien lempiruoat, vaatetuksen ja suosikkilaulajat. Nuorisokulttuurin synty ja radikaalit ajatuksemme ovat hyvin muistissamme. Olen seurannut tyttäreni punkkarivaiheet ja poikani nörttiyden alkutaipaleen. Jaan osan sekä vanhempieni että lasteni musiikkimieltymyksistä. Pystyn liukumaan vuosikymmenestä toiseen ja koen sen rikkautena. Silti lisätyssä todellisuudessa on jotain kiehtovaa.
Me saimme lahjaksi kaleidoskoopin ja annoimme lapsillemme View Masterin, jonka kolmiulotteiset kuvat muuttivat hetkessä arkitodellisuuden värikkääksi Disney-maailmaksi. Selvä kehoitus lapsille ja lapsenlapsillemme kehittää mielikuvitusleikkiä eteenpäin. Hyvin näyttää onnistuvan. Toisaalta uskon, että voin löytää elämysaineksia ilman pakoa metaversumeihin. Ajaessamme autolla Euroopan läpi, mieheni, joka muistaa ulkoa kaikki maailmansotien käänteet, maalaa matkan historialliset tapahtumat silmieni eteen niiden autenttisissa maisemissa. Omat lumoutumisen hetkeni syntyvät parhaiten luonnossa, myrskyävän meren rannalla tai tähtitaivaan alla. Silloin aikamatkailuni pitää tauon ja hetkestä löytyy välähdys ikuisuutta. Sillä, millä vuosisadalla tai tuhannella olen syntynyt, ei enää ole merkitystä.
Anja Kulovesi on tietokirjailija, jonka Inspiraatiokirja ikääntyville odottaa julkistusta.
Comments