Tekoäly peilinä - Delfoin oraakkelin varjo

Antiikin Kreikassa ihmiset matkustivat Delfoihin kysymään oraakkelilta neuvoa. He eivät saaneet suoria vastauksia, vaan arvoituksia, vertauskuvia ja monitulkintaisia lauseita. Oraakkelin sanat eivät koskaan vapauttaneet kysyjää vastuusta – päinvastoin. Ne pakottivat tulkintaan.

Delfoin oraakkelin viisaus ei ollut vastauksissa, vaan siinä, että ihminen joutui itse ymmärtämään, mitä oli kysynyt ja miksi. Tekoäly muistuttaa oraakkelia yllättävällä tavalla. Se vastaa, mutta ei päätä. Se muotoilee, mutta ei kanna seurauksia. Se kuulostaa viisaalta, mutta ei tiedä, mikä on totta tai oikein. Se ei tunne kysyjää, mutta heijastaa hänen ajatteluaan tarkasti. Kuten oraakkeli, tekoäly ei kerro, mitä tehdä. Se näyttää, miten kysymme.

Ero on siinä, että Delfoin oraakkelin arvoituksellisuus muistutti ihmistä aina siitä, että tulkinta on hänen vastuullaan. Tekoälyn sujuva ja selkeä kieli puolestaan voi hämärtää tämän rajan. Vastaus kuulostaa valmiilta, jopa lopulliselta, vaikka se on vain todennäköisin muoto annetulle kysymykselle. Oraakkelin viesti saattoi olla vaarallinen, jos sitä luettiin kirjaimellisesti. Tekoälyn vastaus on vaarallinen, jos sitä luetaan auktoriteettina. Tekoäly ei pysähdy kysymään, onko kysymys oikea. Se ei kyseenalaista taustalla olevia oletuksia. Se ei tunnista hetkeä, jossa ihminen ehkä etsii ulkoista varmuutta sen sijaan, että kohtaisi oman epävarmuutensa.

Delfoissa oraakkelin temppelin seinään oli kaiverrettu kehotus: Tunne itsesi. Se ei ollut oraakkelin vastaus, vaan varoitus kysyjälle. Sama varoitus pätee tekoälyyn. Kun käytämme sitä ajattelun kumppanina, se voi auttaa näkemään ajattelumme rakenteita kirkkaammin. Kun käytämme sitä oraakkelina, se alkaa täyttää tyhjää paikkaa, joka kuuluu ihmiselle itselleen. Tekoäly ei ole viisas.Se on peili. Ja kuten kaikki peilit, se näyttää vain sen, mitä sen eteen asetetaan – ei sitä, mitä meidän olisi ehkä syytä nähdä.

Avaan näitä teemoja laajemmin tekeillä olevassa kirjassa NLP ja tekoälykumppanit.