Vaikka maailmantilanteet miten sysäisivät kuormaa kannettavaksi, voin kuvitella itseni erilaisiin rooleihin ja valita omat keinoni vaikuttaa. Haluaisin myös toivoa ja rohkeutta viljeleviä ystäviä ympärilleni. Yhteinen sävel löytyy liian helposti kauhistelevien ja uhkakuvilla kilpailevien kuorosta. Sillä alueella osaan erinomaisesti sooloilla ilman kuoroakin. Vastuu siitä, mitä nyt ympärilleen kylvää, on meillä jokaisella. Mitä enemmän ikää, sitä enemmän kokemusta siitä, että kaikesta on selvitty. Elämä on luottamusmatka niin kauan, kuin sitä riittää.
Kuvan patsas on nimeltään kevät, Primavera. Sanremon puistikossa se vetää puoleensa sillä riemastuttavalla elämänvoimalla, jolla uusi kevät vääjäämättä tulee syrjäyttämään pimeän ja kolean ajan. Olen nähnyt patsaan kirkkaassa päivänvalossa ja laskevan auringon kajossa ja aina se astelee yhtä kepein askelin juhlivien kevätkukkien ympäröimänä. Jotain tällaista muistutusta elämän kauneudesta ja ihmeestä juuri nyt tarvitsemme. Väistykää pimeyden voimat, sillä me haluamme juhlia kevättä ja elämää!
Onko kevät naivi? Eikö se näe, millaisten uhkapilvien alla me elämme? Ei puhkeavien kukkien väriloistosta nauttiminen nyt ole soveliasta. Eikö? Juuri nyt riennän ensin puutarhan taaimmaiseen nurkkaan katsomaan, miten ensimmäiset kirsikkapuut ovat puhjenneet kukkaan. Teen sen ennen kuin tarkistan uutisvirran ja analysoin selviytymismahdollisuuksia uhkaavien pilvien alla. Asiat on syytä laittaa tärkeysjärjestykseen. Elämää ja toivoa ylläpitävät voimat kannattaa nostaa listan kärkeen. Toivoa viljelevien joukoissa kannattaa pysytellä ja kuunnella mahdollisuuksien kartoittajia. Palvelukseen halutaan myös taikaverkostojen rakentajia, niitä, joiden esikuva on tuo lisääntyvän valon kanssa etenevä Primavera. Erittäin kiinnostavia ovat äitien ja isoäitien verkostot ja kaikki ne, jotka osaavat rakentaa kulttuurien välisiä siltoja ja näkevät ihmisissä enemmän samaa kuin erilaisuutta. Tai ne, jotka käyttäytyvät hyvin sosiaalisessa mediassakin. Kannustavat ja antavat rakentavaa palautetta sen sijaan, että sysäävät oman pahan olonsa muutenkin tiukassa paikassa olevien päättäjien niskaan halventavilla kommenteillaan. Avainkysymyksiä itse kullekin meistä ovat, rakennanko rauhaa ja lisäänkö toivoa valinnoillani vai maalaanko entistä tummempia pilviä taivaalle ja lisään taakkaa siellä, missä sitä on ihan riittävästi.
Keveitä, mutta määrätietoisia askelia kohti lisääntyvää valoa, toivoa ja rohkeutta liittyä mahdollisuuksien kartoittajiin myös omassa arjessa.
***
Anja Kulovesi on tieto- ja lastenkirjailija, joka kirjoittaa Liguriassa kirjaa dolce tempo matkailusta. Inspiraatiokirja ikääntyville on valmis ja odottaa vielä julkaisemista.